Muukalaisen viisumilla
Joskus en riitä. Joskus, katsoopa mihin suuntaan tahansa, näkee vain pinon tekemättömiä tehtäviä.
Nuo keot huojuvat huterina melkein päälle: Äidin ja vaimon velvollisuudet. Palkkatyön ja palkattoman kotityön sankarin suorittamattomat suoritukset. Ystävään, sukulaiseen ja naapuriin suunnatut toiveet. Itsenäiseen ja omillaan pärjäävään suomalaiseen naiseen kohdistuvat odotukset.
Armahdus tulee ylhäältä. Siihenkin suuntaan saa piiritetty katsoa. Ja jos sieltäkin näyttää vastaavan vain harmaitten pilvien irvistys, on lupa sulkea silmät ja kääntää katse sisäänpäin.
Siellä voit kuulla lempeän muistutuksen: miksi takerrut äitiyden passiin, ystävän matkustusasiakirjaan, työn raskaan raatajan henkilöllisyyspapereihin?
Sinun todellinen oikea identiteettisi on toisaalla, kuiskaa pyhä ääni. Sinä olet taivaan valtakunnan kansalainen. Siinä on turvasi.
Kun liikkuu tässä maailmassa muukalaisen viisumilla, ehtii hidastaakin. Voi turistin lailla pysähtyä tarkkailemaan hyörinää ja pyörinää ympärillään. Verrata suorituskulttuuria kotimaansa taivaan tapoihin. Ottaa matkalaukkuun talteen hyvät jutut ja jättää barbaariset tavat omaan arvoonsa.
Ei joka asiassa pidä elää maassa maan tavalla.
Ei minun tarvitsekaan esittää suomalaista ylisuoriutujanaista.
Jaa tämä artikkeli: