Muumien äidistä oli moneksi
Taidemaalarin roolissa. Tove Jansson maalasi vuonna 1975 muotokuvan Graafikko elämänkumppanistaan Tuulikki Pietilästä.

Muumien äidistä oli moneksi

Tove Jansson ehti tehdä monta elämäntyötä, jotka täydensivät toisiaan.

Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Yehia Eweis / Valtion taidemuseo

Taidehistorioitsija Tuula Karjalainen saapuu tapaamiseen kokouksesta, joita on järjestetty Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden näyttelyn tiimoilta runsaasti. Karjalainen myöntää, että elämäkerran kirjoittaminen Janssonista ja näyttelyn kokoaminen ovat vieneet voimia.

Karjalainen ryhtyi urakkaan sattuman ohjaamana. Hän oli väitellyt tohtoriksi 1950-luvun taiteesta ja halusi tutkia seuraavaksi 1940-luvun taiteilijoita. Yllättäen Janssonista tulikin hänen ainoa tutkimuskohteensa.

– Tajusin, etten voi rajoittaa tutkimustyötä vain tiettyyn ajanjaksoon, vaan kirjaan on otettava mukaan monipuolisesti lahjakkaan taiteilijan koko työ ja elämä.

Karjalainen alkoi käydä läpi Janssoniin liittyvää aineistoa, kirjeitä ja muistikirjoja, hänen torniateljeessaan Ullanlinnankadulla. Aineiston käsittelyyn, elämäkertateoksen Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta kirjoittamiseen sekä juhlanäyttelyn kokoamiseen kului kolme vuotta.

– Siihen nähden, että Jansson oli kuuluisin suomalainen Sibeliuksen jälkeen, hänen elämäänsä ja taidettaan on tutkittu käsittämättömän vähän. Hänestä voisi kirjoittaa monelta kantilta vielä tämän jälkeenkin.

Tuula Karjalainen on tutkinut Tove Janssonia osana oman aikansa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Karjalaisen erityisenä kiinnostuksenkohteena on ollut Janssonin rakkaus kuvataiteeseen, josta yleensä tiedetään vähemmän.

– Janssonin nuoruus 1930- ja 1940-luvuilla oli sekä jännittävää että rankkaa aikaa. Hän eli voimakkaasti omaa aikaansa ja oli äärimmäisen aktiivinen ihminen, jolla oli vahvat yhteiskunnalliset näkemykset. Ne heijastuivat erityisesti hänen sodankäyntiä sekä Hitleriä ja Stalinia pilkkaaviin Garm-sarjakuviinsa.

Janssonin ystäväpiiriin kuului yhteiskunnallisia ja poliittisia ajattelijoita. Läheisimmät ihmiset olivat tärkeitä hänen taiteensa kannalta, sillä he tukivat ja avasivat uusia maailmoja.

Karjalainen toteaa sodan olleen lähtökohtana myös muumihahmoille ja -kertomuksille, joita alkoi syntyä sodan jälkeen nopealla tahdilla.

– Tarinoissa tapahtui aina jokin katastrofi, mutta niiden loppu oli onnellinen. Sodan vaikutus näkyi esimerkiksi kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, jossa pelottava pyrstötähti uhkasi maailmaa.

1940-luvun lopulla Janssonin silloinen rakastettu Atos Wirtanen pyysi taiteilijaa piirtämään muumisarjakuvaa Ny tid -lehteen, jonka päätoimittaja hän oli. Sarjakuva alkoi kiinnostaa ulkomailla, ja vuonna 1952 Jansson teki sopimuksen niiden julkaisemisesta brittiläisessä The Evening News -sanomalehdessä.

– Siitä alkoi kansainvälinen kuuluisuus, ja The Evening News myi sarjakuvaa lisenssillä 40 maahan. Suomi tuli pahasti jälkijunassa, sillä täällä ei osattu arvostaa Janssonia ennen maailmalla tullutta menestystä, Karjalainen kertoo.

Rakastettujen muumien luoja eli jatkuvassa ristiriidassa, sillä hänen suurimpana intohimonaan oli kuvataide. Kahden taiteilijan lapsi oli jo varhain päättänyt tulla taidemaalariksi.

Tuula Karjalaisen mukaan Tove Jansson opiskeli perinpohjaisesti maalausta ja sai töilleen arvostusta. Sarjakuvasopimuksen aikana hänellä ei kuitenkaan ollut juuri aikaa ja energiaa maalaamiselle. Tämän vuoksi hän päätti lopettaa sarjakuvien tekemisen ja keskittyä kuvataiteeseen.

– Se oli melkoinen uhraus. Paluu kuitenkin oli vaikea, sillä hän ei tuntenut itseään varmaksi muuttuneessa taidemaailmassa. Jansson oli tarinankertoja myös kuvataiteilijana, ja hänellä oli vaikeuksia omaksua silloin vallinnutta abstraktismia. Toisaalta hän halusi yhä enemmän kirjoittaa aikuisille, ja niin maalaaminen alkoi hiipua.

Ateneumissa 14.3. alkava näyttely kattaa Janssonin tuotteliaan uran kaikki vaiheet 1930-luvun surrealistisista teoksista suosittuihin muumihahmoihin. Karjalaista innostavat erityisesti hänen maalaamansa omakuvat. Niitä löytyi enemmän kuin onnistuttiin saamaan esille näyttelyyn.

– Jo kuvataiteilijan ura riittäisi yhden ihmisen elämäntyöksi, mutta Jansson on tehnyt monta runsasta elämäntyötä eri rooleissa. Kaikki ne täydentävät toisiaan ja antavat osviittaa eri puolien tulkitsemiseen.

Jaa tämä artikkeli: