Jumalansynnyttäjä ~ Ainainen neitsyt ~ Herran äiti ~ Taivaan kuningatar ~ Elämän äiti ~ Pyhien kuningatar ~ Uskovien äiti ~ Herran palvelijatar

Taivaallinen äiti ~ Jumalan temppeli ~ Neitseellinen työpaja ~ Koko maailman aarre ~ Sammumaton lyhty ~ Turmeltumaton astia ~ Uusi Eeva ~ Jumalankantaja ~ Kaikkien elävien äiti ~ Suljettu puutarha ~ Jumalan kihlattu ~ Salaisuuden satama ~ Jumaluuden asunto ~ Korkeimman temppeli ~ Taivaan portti

Kaikkien aikojen kuuluisin nainen — mutta ei mikä tahansa nainen. Puhdas, nöyrä ja lempeä. Samanaikaisesti neitsyt ja äiti. Siihen ei moni pysty.

Ei ihme, että varsinkin feministit ovat pitäneet Neitsyt Marian antamaa naisen mallia ihanteellisuudessaan ja kapeudessaan naisia alistavana.

— Monet Marian kyllästämässä ilmapiirissä kasvaneet katolilaiset nykynaiset ajattelevat, että Maria on hirveä. Toisaalta monille naisille Maria on voimallinen ja tärkeä hahmo, sanoo Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Elina Vuola.

Vuolan kirja Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä (Otava 2010) käsittelee Neitsyt Mariaa ja hänen merkitystään varsinkin naisten uskonnollisuudessa. Vuola on tutkinut katolisten keskiamerikkalaisten naisten Maria-kuvaa. Hän halusi ymmärtää naisten omaa Maria-hurskautta suhteessa sekä kirkon viralliseen Maria-kuvaan että feministien kritiikkiin Marian haitallisuudesta.

Kirjassa hän esittelee lisäksi eri kirkkojen Neitsyt Mariaa koskevaa opetusta ja perinnettä, erilaisia feministisiä Maria-tulkintoja sekä karjalaisen kansanuskon Mariaa.

Vuola arvioi, että eri kirkkojen Maria-opetuksessa on hyvinkin paljon yhteistä, onhan keskeiset Neitsyt Mariaa koskevat dogmit eli oppilauselmat muotoiltu jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina ennen idän ja lännen kirkon eroa. Yhteistä on Vuolan mukaan myös se, että yhteys Uuden testamentin Mariaan on jokseenkin ohut.

— Erot puolestaan näkyvät liturgian ja eletyn uskon tasolla ja siinä, millainen teologinen merkitys Marialle annetaan. Totta kai on myös kulttuurieroja. Ehkä meidän suomalaisten — jossakin määrin myös suomalaisten ortodoksien — ongelma suhteessa Mariaan on elämyksellisyyden puute.

Ikuinen Neitsyt

Kun Elina Vuola 1990-luvulla teki tutkimustyötä Costa Ricassa, eräs vanhempi nainen päivitteli hänelle: ”Mitä, eikö teillä ole Mariaa? Voi teitä raukkoja, olette orpoja.”

— Hän piti luterilaisuutta omituisena ja ajatteli, että meiltä oikeasti puuttuu jotakin.

Tuo nainen ei ole ainoa niin ajatteleva. Vuola kertoo, että häneltä on monesti kysytty, pitäisikö Maria tuoda myös luterilaiseen kirkkoon. Hänellä on tapana vastata kysymykseen kieltävästi.

— Koska ei Mariaa tarvitse tuoda, kyllä luterilaisuudessakin on Maria. Hänet on vain sivuutettu. Se ei ole Lutherin vika, vaan myöhemmän kehityksen tulosta. Lutherille Maria oli tärkeä.

Vuola on huomannut, että nykyisinkin monet pohtivat, mitä Maria heille voisi olla. Mariaa saatetaan lähestyä teemaretriiteissä ja esimerkiksi ekumeenisen toiminnan kautta.

— Se on ehkä osa samaa ilmiötä kuin hiljaisuuden liike ja pyhiinvaellukset. Ammennetaan vanhan kirkon perinteestä sellaista, jonka koetaan jääneen liian vähälle huomiolle. Onhan meillä myös reformaatiota edeltävä historia, Vuola arvioi.

Hän muistuttaa, että varhaisimmat, ensimmäisten vuosisatojen Maria-dogmit ovat osa myös luterilaisen kirkon virallista opetusta. Vanhin kirkkojen yhteinen dogmi hyväksyttiin 400-luvulla. Sen mukaan Mariaa voidaan kutsua Jumalan äidiksi. Toinen kaikille kirkoille yhteinen dogmi määrittää, että Maria on ikuinen neitsyt — hän tuli raskaaksi neitseellisesti ja eli myös loppuelämänsä neitsyenä.

Katolisella kirkolla on näiden lisäksi myös dogmit Marian perisynnittömästä sikiämisestä ja taivaaseen ottamisesta. Maria siis välttyi niin ihmisen osaan kuuluvalta synniltä kuin haudaltakin.

Valtakeskeisen jumalakuvan haastaja

Luterilaisessa kirkossa Mariaa ei juuri huomaa, mutta toisaalta ihan tavalliset naiset näkyvät alttarilla pappeina ja jopa piispoina. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa Mariaa kunnioitetaan, mutta naisille lähes ainoa kirkollinen vaihtoehto on luostariin lähteminen.

— Se, millaisilla tavoilla nainen on jossakin uskonnossa läsnä, on tärkeämpi kysymys kuin se, onko jossakin uskonnossa tai kirkossa vahvaa naispuolista pyhää. Toki naisellisen puuttuminen kokonaan on oireellista, Elina Vuola arvioi.

Jotkut tutkijat ovat vetäneet yhtäläisyysmerkkejä Marian kunnioituksen ja naisten huonon yhteiskunnallisen aseman välille. Vuolan mielestä se on turhan yksioikoinen näkemys, samoin kuin se, että uskonnot ylipäätään olisivat aina ja kaikkialla naisten alistamisen välineitä.

— Se, että naisten asema jossakin yhteiskunnassa on huono, ei välttämättä liity juuri uskontoon — eikä ainakaan yhteen uskonnolliseen symboliin, kuten Mariaan. Ei uskonto aina ole syy naisen alistettuun asemaan. Uskonnon ja muun kulttuurin välinen raja on usein vaikea vetää.

Kristinuskoa on kritisoitu siitä, että sen jumalakuva on niin mieskeskeinen. Vuolan mukaan se ei sinänsä ole ongelma. Suurempi ongelma on se, että maskuliinisuus liittyy jumalakuvassa usein niin suoraan valtaan. Kyse on siis sekä nais- että mieskäsityksistämme.

— Uskoisin, että ihmisillä on muunlaisiakin uskonnollisia tarpeita kuin jumaluuden kokeminen vallan kautta. Se tarve näkyy ja elää esimerkiksi Maria-kulteissa.

Auttaja ja lohduttaja

Katolisissa maissa on useita paikallisia Maria-kultteja, jotka ovat saaneet alkunsa, kun Neitsyt Maria on ilmestynyt ihmisille. Marian ilmestymispaikalle on sitten rakennettu kirkko, joka kokoaa pyhiinvaeltajia ja avun hakijoita.

Costa Ricassa Elina Vuola perehtyi maan suojelupyhimyksen, Virgen de los Angelesin eli La Negritan, kulttiin. Neitsyelle omistetussa kirkossa on pieni tummaihoinen Maria-patsas. Kerrotaan, että Maria ilmestyi 1600-luvulla patsaan muodossa köyhälle maalaistytölle. Hänen viestinsä on tulkittu olevan rotujen välisten ristiriitojen sovittaminen.

La Negritalle omistetussa kirkossa on oma tilansa lahjoille, joita pyhiinvaeltajat ovat tuoneet kiittääkseen tai pyytääkseen jotakin. Marialta rukoillaan apua esimerkiksi lapsettomuuteen, sairauksiin ja sydänsuruihin. Eräs Vuolan haastattelemista naisista tosin kertoi, että Marialta voi pyytää mitä vain, vaikka parkkipaikkaa citymaasturilleen.

Euroopan tunnetuimpia paikallisia Maria-kultteja ovat Fátima Portugalissa, Lourdes Ranskassa ja Czestochowa Puolassa. Uusin lienee Medjugorje Bosniassa. Siellä Maria ilmestyi vuonna 1981 joukolle nuoria ja vetosi rauhan ja sovinnon puolesta.

— Usein Marian ilmestyksillä on myös poliittinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Ne eivät ole pelkästään uskonnon sisäinen ilmiö. Ehkä ne kertovat ihmisten tarpeesta saada laajempaa perspektiiviä hankalaan tilanteeseen. Ilmestyksissä näkyy, että Maria on myös konflikteja sovitteleva hahmo, Vuola sanoo.

Hän itse on vieraillut Czestochowassa, jonka madonna on ollut puolalaisille tärkeä kansallisen ykseyden symboli. Paikan ilmapiirissä ja ihmisten toiminnassa oli paljon samaa kuin Latinalaisen Amerikan vastaavissa pyhiinvaelluskohteissa.

Kaikkien äiti

Elina Vuola arvioi, että Marian merkitys uskoville ei liiku ensisijaisesti järjen alueella, vaan se on elämyksellinen asia.

— Spiritualiteetissa on kyse jostakin selittämättömästä, joka ei tyhjene teologiaan. Teologinen ja spirituaalinen ovat eri tasoja, eikä mitään uskonnollista perinnettä voi nähdä pelkästään jommankumman kautta, Vuola sanoo.

Hän lisää, että yleensä Mariaan tai ylipäänsä naispuoliseen pyhään sijoitetaan naisten elämään liittyviä asioita. Ne liittyvät esimerkiksi raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen sekä kykyyn suojella. Kulttuurintutkijat ovat selittäneet Marian tärkeyttä niin, että Maria on ainoa nykypäivään asti säilynyt jäänne jumaluuden mieltämisestä naispuoliseksi. Esimerkiksi Välimeren alueen ja Lähi-idän muinaisista uskonnoista tunnetaan neitseellisen äitijumalattaren hahmo.

Vuolan haastattelemien naisten kertomuksissa Marian neitsyys ei ollut mitenkään tärkeä piirre, äitiys sen sijaan oli.

— Hyvin voimakkaasti naisten kertomuksista nousee esiin myös Maria, joka on jonkinlainen viisaampi sisar tai mahtava ystävä. Hän on nainen kuten minä, mutta kuitenkin enemmän. Hänelle voi puhua kaikesta niin kuin ystävälle uskoudutaan.

— Äitiys korostuu Marian kunnioituksessa monella tavalla. Pohjimmiltaan siinä on kyse elämän jatkumisesta ja turvaamisesta. Äitiyden merkityksen voi ymmärtää niinkin päin, että kaikilla meillä on äiti, myös niillä, jotka eivät itse ole äitejä. Maria on hyvin rakas myös monille miehille.

Siitä kertoo esimerkiksi Vuolan työhuonetta koristava matkamuistolta näyttävä kuva Neitsyt Mariasta. Kun kuvaa katsoo hieman eri kulmasta, esiin tulevatkin edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n kasvot.

— Se on ihan osuva kuva. Johannes Paavali II oli suuri Marian ystävä ja elvytti Marian kunnioitusta kirkossaan. Erityisen tärkeä hänelle oli Fátiman Neitsyt. Paavi uskoi, että neitsyt pelasti hänen henkensä murhayrityksessä vuonna 1981.

Kiinnostava tutkimuskohde

Elina Vuola pitää Neitsyt Mariaa erittäin kiinnostavana — tutkimuskohteena. Uskonnollisesti läheiseksi hän ei Mariaa koe.

— Minulla ei ole Mariaan kohdistuvaa uskonnollista kaipuuta. En körttiläis-luterilaisena ole koskaan oppinut sellaista, vaikka olenkin aina ollut hyvin ekumeeninen. En osaisi esimerkiksi rukoilla Mariaa.

La Negritan kulttia tutkiessaan Vuola koki monet tilanteet vieraina, mikä tavallaan tutkijan rooliin sopikin.

— Minun olisi vaikea kuvitella itseäni noiden naisten paikalla, konttaamassa kohti Maria-patsasta tai hakemassa ihmeitä tekevää vettä. Se ei kuitenkaan estä minua antamasta Marialle merkitystä, joka hänellä kristinuskon pitkässä yhteisessä historiassa on.

Naisista siunatuin

Serafim Seppälä: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa.
Maahenki 2010.

Serafim Seppälän kirja Elämän äiti käsittelee Neitsyt Mariaa varhaiskristillisessä teologiassa. Se avaa lukijalle apokryfisen kirjallisuuden ja kirkkoisien värikkään maailman.

Seppälä on ortodoksinen munkki ja professori. Kirjassaan hän selvittää, kuinka Uudessa testamentissa suhteellisen niukasti käsitellystä Jeesuksen äidistä kasvoi kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana kunnioitettu ja rakastettu hahmo, tärkein kirkon pyhistä, taivaan valtiatar ja eräänlainen välittäjä Jumalan ja ihmiskunnan välissä.

Seppälän mukaan lähes kaikki keskeiset Mariaa koskevat käsitykset esiintyvät viimeistään 300-luvulla.

Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen Mariaa koskeva opetus ovat varsin lähellä toisiaan. Seppälä arvioi, että erot koskevat lähinnä painotuksia ja muotoiluja — eivät niinkään opetuksen sisältöä. Molemmissa Mariaa kunnioitetaan sekä Jumalansynnyttäjänä että tällä hetkellä elävänä ja vaikuttavana taivaallisena valtiattarena.

Toisin kuin joskus kuulee kärjistetysti väitettävän, Marian kunnioitus ei tarkoita Marian palvontaa. Seppälän mukaan ero on selkeä: kunnioittaminen on luodun rakastamista, palvonta taas kuuluu vain Jumalalle.

Monet kirkkoisien Mariaa käsittelevistä teksteistä ovat luonteeltaan ylistäviä ja tyyliltään runollisia. Mariasta käytettyjen kielikuvien runsaus on hämmentävää. ”Pelastavan vaihtokaupan tori. Hääkammio, jossa Sana saatettiin yhteen lihan kanssa. Elävä pensas, jota jumalallisen syntymän tuli ei polttanut. Todellinen kevyt pilvi, joka kantoi sen, joka ruumiissaan seisoo kerubien yllä. Taivaallisen kasteen kostuttama villa, jolla Paimen pukee lampaansa”, vyörytti Proklos Konstantinopolilainen 400-luvulla.

Mariaa kutsutaan ainaiseksi neitsyeksi: hän oli siis neitsyt ennen synnytystä, sen aikana ja sen jälkeen. Monet kirkkoisät korostavat myös sitä, että Maria ei ollut neitsyt ainoastaan fyysisesti vaan myös mieleltään. Neitsyys merkitsi sisäistä puhtautta ja hyveellisyyttä. Sellaisena Maria on esikuva kaikille kristityille.

Neitsyt Marian kunnioitus on vaikuttanut myös kristillisen luostarilaitoksen syntyyn. Luostariliikkeen nousu ja Marian ainaisen neitsyyden korostus olivat rinnakkaisia ilmiöitä. Marian esimerkki innosti monia kristittyjä valitsemaan neitsyyden ja askeettisen elämäntavan.

Yksi kirkkoisien teksteissä toistuva teema on ajatus Mariasta uutena Eevana. Siinä missä ihmiskunta Eevan tottelemattomuuden vuoksi karkotettiin paratiisista, Maria kuuliaisuudellaan sovitti Eevan rikkomuksen ja toi ihmisille pelastuksen mahdollisuuden ja uuden alun. ”Eeva uskoi käärmettä, Maria uskoi Gabrielia. Mikä oli saatu aikaan uskomalla, se myös pyyhittiin pois uskomalla”, kirjoitti 100–200-luvulla elänyt Tertullianus.

Maria luterilaisessa kirkkovuodessa

• 19.12. Neljäs adventtisunnuntai
  on omistettu lasta odottavalle Marialle.
• 25.12. Joulu
  Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. (Luuk. 2:6–7)
• 6.1. Loppiainen
  He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja. (Matt. 2:11)
• 6.2. Kynttilänpäivä eli Neitsyt
  Marian puhdistuspäivä
  Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk. 2:34–35)
• 27.3. Marian ilmestyspäivä
  Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” (Luuk. 1:30–31)
• 22.4. Pitkäperjantai
  Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Joh. 19:26–27)
• 5.11. Pyhäinpäivä
  on kaikkien pyhien muistopäivä.