Ritva Heikkinen ihmetteli pitkään, miksi Korson seurakunta järjestää saunavuoroja vain miehille. Hän kysyi, milloin naisten saunavuoro on. Seurakunnasta vastattiin, että vaikka heti, jos Ritva vain alkaa sellaista vetää.

Nyt Ritva on toiminut naisten saunottajana puolentoista vuoden ajan. Tänään hän on lähtenyt saunailtaan yksin, mutta yleensä mukana on myös hänen siskonsa.

Sauna odottaa lämpimänä Ritvan tullessa tekemään valmisteluja. Hän kokoaa nojatuolien ympäröimälle pöydälle suolakeksejä, tuorejuustoja ja mehukannun.

Ovi käy, kun marraskuun pimeydestä astuu lisää naisia saunatiloihin. Naisten saunassa ei kilpailla siitä, kuka sietää löylyjä pisimpään.

— Toiset istuvat ylälauteilla. Ne, jotka eivät pidä kovin kuumasta, istuvat alempana, Ritva kertoo.

— Minä tykkäsin aiemmin kuumista löylyistä. Nykyisin iho ei enää siedä sellaista. Tässä iässä pitää alkaa vähitellen luopua kaikesta sellaisesta, mistä on ennen pitänyt, 72-vuotias saunottaja pohtii.

Kolmesti Korsoon

Ritva kertoo saunovansa kahdesti viikossa. Kotona puusauna lämpiää kerran viikossa. Lisäksi hän saunoo uimahallissa ja kirkolla naisten vuorolla.

Saunottajan rooli ei tunnu rasitteelta, sillä naisten saunavuoro on vain joka toinen viikko. Ritvan tehtäviin kuuluu laittaa saunojia varten tarjolle pientä purtavaa ja katsoa, että saunatilat jäävät lähtiessä siistiin kuntoon.

Osa saunojista oli Ritvalle entuudestaan tuttuja, mutta saunalta on löytynyt myös uusia tuttavuuksia.

Saunomisen, lukemisen ja vapaaehtoistyön lisäksi Ritva neuloo paljon. Hänellä on kaksi tytärtä, kolme lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Heille kaikille hän tekee sukkia.

Korsoon Ritva on muuttanut kolmesti. Viimeiset viisi vuotta hän on asunut yhdessä siskonsa kanssa Leppäkorvessa.

— Sisko jäi leskeksi eikä halunnut asua yksin omakotitalossa. Muutin Anjalankoskelta hänen luokseen asumaan, Ritva kertoo.

Saunamuistoja

Nuorena sisarukset kävivät Korsossa yleisessä saunassa.

— Olin silloin viisitoista- tai kuusitoistavuotias. Minua ujostutti kamalasti saunoa vieraiden naisten kanssa.

Hän muistaa, miten hän yritti peitellä vartaloaan pitkillä, reisiin asti ulottuvilla hiuksillaan.

— Ei se mitään auttanut. Naiset tulivat ihastelemaan ja nostelemaan hiuksiani. He ihmettelivät, onko pitkä tukka todella minun oma, Ritva muistelee.

Tyttöjen äidillä oli yleisessä saunassa mukana puolukkamehua, jota juotiin saunan jälkeen.

Yleisessä saunassa käyminen loppui, kun Ritvan isä rakensi rintamamiestalon pihalle oman pihasaunan.

— Se oli hyvä sauna, mutta jostain syystä katosta putosi aina nokea saunojien päälle. Löylyn jälkeen piti peseytyä huolella, ettei jäänyt nokiseksi, hän muistelee.

Ritvan mielestä nykyään parhaat saunat löytyvät Korson kirkolta ja Kuntokallion kurssikeskuksesta Helsingistä.

— Kotisaunakin olisi muuten hyvä, mutta se on minun mielestäni vähän liian pieni, hän sanoo.

Tänään Korson kirkolla on seitsemän saunojaa. Iloinen puheensorina täyttää oleskelutilan. Ennen löylyyn menoa vaihdetaan kuulumisia. Naisten saunavuorolla puhutaan ajankohtaisia, muistellaan menneitä ja parannetaan maailmaa.

— Puhumme homoista ja uskosta ja vaikka mistä ajankohtaisesta, Ritva huikkaa suihkusta.

Naisten sauna torstaina 18.11. klo 18–20 Korson kirkolla (Kotkansiipi 1)