Näkökulma uusiksi
Maailma voisi olla parempi paikka, jos joutuisimme välillä vaihtamaan radikaalisti näkökulmaa: viettämään päivän pyörätuolissa, vaihtamaan viikon vanhukselle vaippoja vanhainkodissa tai toimimaan kuukauden vammaisen lapsen omaishoitajana. Erityisen hyvää tällainen näkökulman vaihdos tekisi päättäjille.
Viime viikolla sain tutustua siihen, miten Pyhän Laurin kirkon tilat toimivat vammaisten ja liikuntarajoitteisten näkövinkkelistä. Vantaan seurakunnat on tilannut vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:ltä esteettömyyskartoituksen, mikä on hieno juttu. Tarkoitus on, että kirkkoon ja muihin seurakuntien tiloihin olisi mahdollisimman helppo tulla myös niiden, jotka liikkuvat erilaisilla apuvälineillä tai eivät esimerkiksi näe tai kuule. Kokemus oli avartava. Oviaukon hämärä valaistus voi vaikeuttaa heikkonäköisen kulkemista ja nappia painamalla aukeava vessan ovi olla sellainen, ettei pyörätuolilla ehdi alta pois. Ne ovat pieniä, korjattavissa olevia juttuja, mutta kuitenkin asioita, joihin osa meistä törmää päivittäin. Korjauksia ei tapahdu, ellei asetuta toisen asemaan.
Vantaalaisille päättäjille ajankohtainen näkökulman vaihdon paikka voisi olla tutustuminen omaishoitajien arkeen. Kaupunki teki keväällä päätöksen leikata omaishoidon tukia ja tarkistaa myöntämisperusteita. Uudet tukipäätökset laitettiin jonoon, johon palataan vasta ensi vuonna. Syynä menettelyyn ei ollut pahantahtoisuus, vaan säästöt. Vantaan talous on tunnetusti heikossa jamassa. Kysyä kuitenkin voi, säästetäänkö oikeassa paikassa vai voisivatko tässä tapauksessa oikeudenmukaisuus ja talous johtaa näkökulmaa vaihdettaessa toisenlaiseen lopputulokseen.
Kirkon diakoniatyöntekijät ottivat neuvottelupäivillään runsas viikko sitten tiukasti kantaa omaishoitajien puolesta. He vaativat, että kunnat — Vantaa ei ole leikkauslinjallaan yksin — panostaisivat omaishoitajien tukemiseen. He muistuttivat oikeudenmukaisuudesta: omaishoito on raskasta ja vaativaa työtä.
Omaishoitajien tukeminen olisi kaiken lisäksi paitsi oikeudenmukaista myös taloudellisesti järkevää. Yksi omaishoidossa oleva tuo kunnalle noin 30 000 euron vuosittaisen säästön. Kannattaisiko vaihtaa näkökulmaa, Vantaan päättäjät?
Jaa tämä artikkeli: