Helena Fyhr on ollut Vantaankosken seurakunnassa töissä 30 vuotta. Hän myös asuu Myyrmäen kirkolla. Kuva: Jani Laukkanen.

Nappulakerholaisesta seurakunnan lapsityönohjaajaksi

Helena Fyhr aloitti kerhouransa 4-vuotiaana ja jo kasvuiässä hoivasi nuorempiaan.

• 23.09.2015 16:00
• Nina Riutta

Laatikoiden kätköistä on löytynyt valokuva vuodelta 1963. Siinä Helena Fyhr seistä töröttää nelivuotiaana Korson kirkon ulko-oven edessä. Muut lapset ovat isompia kuin Helena. Kuvan otti äiti. Hän pani siihen Helenan kohdalle punaisella kuulakärkikynällä merkin muistutukseksi.

Helena kävi nappulakerhoa, jossa oli alle kouluikäisiä tyttöjä ja poikia.

"Kuvasta päätellen olin kerhon nuorimpia. Meitä oli paljon."

Helena ihmettelee, kun kuvassa ei ole aikuisia.

"En muista kerhon ohjaajista mitään. Korson nuorisotyöntekijänä – tai silloin puhuttiin tyttötyöntekijästä – oli Anja Jokilaakso. Todennäköisesti hän veti myös nappulakerhoa."

Kerhomatka ei ollut pitkä, sillä Helenan perhe asui kirkon vieressä. Vanhemmat olivat Korson kirkon ensimmäinen suntio-vahtimestaripariskunta.

Kerhoon Helena juoksi tien yli ihan itsekseen.

"Nappulakerhosta mieleeni ovat jääneet yhteislaulut ja -leikit ja yhdessä oleminen toisten lasten kanssa. Piirileikit muistan, mutta mikään yksittäinen laulu ei ole jäänyt mieleen."

"Retkiäkin teimme, mutta ne voivat mennä muistoissa sekaisin, sillä retkeilimme myös pyhäkouluryhmän kanssa."

Lasten retket tehtiin yleensä Vantaata kauempana oleviin seurakuntiin.

"En muista paikan nimeä, mutta muistan leirikeskuksen, jossa oli ihana hiekkaranta. Siellä syötiin eväitä. Uimassa emme käyneet, sillä oli kevät."

Vastuuta pienestä pitäen

Helena Fyhr varttui nelilapsisen perheen kolmantena lapsena. Hän oli vilkas pikkutyttö ja pyöri aika usein kirkolla isän jaloissa, mutta sisarukset eivät niinkään.

"Olin utelias ja kiinnostunut vähän kaikesta. Sisarukseni eivät käyneet kanssani nappulakerhossa, koska he olivat jo kouluikäisiä. Perheemme kuopus oli taas sen verran nuorempi, ettei hän ollut samaan aikaan kerhoikäinen kuin minä."

Helena otti jo pienenä vastuuta muista ja hoiti nuorempia lapsia.

"Kansakouluikäisenä, kun leikimme koulua, minä olin aina opettaja. Noin 10-vuotiaana hoidin naapureiden pienempiä lapsia."

12-vuotiaana Helena vietti viikon kesätöissä vieraassa perheessä hoitamassa lapsia.

"Ei työpaikka kaukana ollut, se oli Helsingin puolella. Kun äitini kanssa juttelimme siitä aikuisena, hänkin ihmetteli, kuinka päästi minut töihin jo niin nuorena."

Keskikoulun jälkeen Helena pääsi Korson kirkon päiväkerhoon lastenohjaajaharjoittelijaksi. Aamupäivät hän työskenteli kerhossa ja iltapäivisin hän hoiti kanttorin lasta. Helena muistaa kerhonohjaajien ilon, kun he pääsivät lastenohjaajakurssille, joka oli uutta tuohon aikaan.

Kirjekaverista tuli aviomies

Korsosta Helena lähti Vammalaan kansankorkeakouluun opiskelemaan yhteiskunnallisia aineita. Samoihin aikoihin hän sai kirjeenvaihtoystävän YK-joukoista. Nuori mies palasi Siinailta Suomeen ja kirjeenvaihto jatkui.

Joululomalla Helena meni vanhempiensa luo Korsoon. Puhelin soi jouluaattona, vaikka piti olla joulurauha.

"Kirjekaverini soitti, että hän oli tulossa äitiänsä katsomaan Helsinkiin, ja minä vaan lupasin, että hän voi samalla reissulla tulla meillä käymään."

Kirjeitä oli vaihdettu tiiviisti puolitoista vuotta, eikä Helena ollut kertaakaan tavannut miestä.

"Olin nähnyt hänet valokuvassa, jossa hän oli armeijan vaatteissa ja lyhyttukkaisena. Hän kyllä kertoi minulle, että tulossa on erinäköinen mies."

Elettiin 1970-lukua. Pihaan saapui Volkkari, josta tuli ulos parrakas ja tumma, pitkätukkainen mies. Nuorilla synkkasi heti. Helena ja Lasse alkoivat seurustella ja tapasivat melkein joka viikonloppu. Kihloihin mentiin helmikuussa ja naimisiin toukokuussa.

Tuore aviopari muutti maaseudulle.

"Loimaallakin ensialkuun hoidin lapsia perheessä. Tarkoituksena oli kyllä lähteä opiskelemaan, mutta aloin odottamaan ensimmäistä lastamme."

Myöhemmin Helena kävi lapsityönohjaajakurssin ja sai lastenohjaajan paikan. Lasse pääsi talonmieheksi seurakuntatalolle. Perheeseen syntyi kolme poikaa.

Koti kirkolla

Elämä oli asettunut uomiinsa maalla, mutta Lasse alkoi puhua Helenalle muutosta takaisin pääkaupunkiseudulle. Appiukko vihjaisi vävylleen, että Myyrmäen kirkkoa rakennetaan ja sinne tarvitaan tietenkin suntio-vahtimestari. Lasse haki paikkaa ja sai sen. Perhe muutti Vantaalle.

"Olemme asuneet Myyrmäen kirkossa vuodesta 1984 asti – moni ei tiedä, mutta kirkossa on yksi asunto. Vantaalla meille syntyi vielä yksi poika."

Helena kyseli Vantaankosken seurakunnasta lastenohjaajan töitä, mutta niitä ei heti ollut. Hän löysi vuorotyötä turkistuottajilta ja myyjän töitä R-kioskilta. Päivät hän oli lasten kanssa.

"Muistan sen aina, kun olin R-kioskilla työvuorossa ja minulle tuli puhelu. Kysyttiin, olenko vielä kiinnostunut lastenohjaajan paikasta. Tarjolla oli puolipäivätyö Hämeenkylän seurakunnassa ja toinen puoli Vantaankosken seurakunnassa."

Helena otti työn vastaan. Nyt hänen työhuoneensa löytyy Myyrmäen kirkon alakerrasta.