— Naurukouluttaja aktivoi ihmiset nauramaan, muttei ole mikään vitsiautomaatti, toteaa Tiina Karvinen.
Naurunhermojen kutittaja
Naurukouluttaja Tiina Karvinen on hullun huumorin ystävä.
Parhaiten naurukouluttaja Tiina Karvisen huumorintajuun uppoavat tragikoomiset tilanteet, sellaiset, joissa ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Karvinen ei osaa sanoa, onko hän erityisen hauska, mutta oikeastaan sillä ei ole väliä. Naurukouluttajan tehtävänä on saada ihmiset rentoutumaan ja tekemään yhdessä jotakin, joka kirvoittaa naurua. Yksipuolinen vitsien tykitys sen sijaan on stand up -koomikoiden heiniä.
Sisäinen hölkkälenkki
Tiina Karvinen on työskennellyt naurukouluttajana vuodesta 2002. Näyttelijänä työskennellyt Karvinen lähti tuolloin mukaan isänsä, naurukouluttaja Vesa Karvisen Leikkimieli-yritykseen. Sittemmin hän on lisännyt osaamistaan kouluttautumalla hahmoterapeutiksi.
— Siihen, että työkaverina on oma isä, liittyy omat haasteensa. Mutta hyvin olemme onnistuneet pitämään työ- ja siviiliroolit erillään. Yleensä emme kouluta yhtä aikaa, mutta se johtuu lähinnä siitä, että harva tilaa kahta kouluttajaa samaan tilaisuuteen.
Naurukouluttajaa tilataan esimerkiksi työpaikoille, yhdistyksiin, päiväkoteihin ja sairaalaan. Naurua irrottavien harjoitusten lisäksi Tiina Karvinen puhuu työssä jaksamisesta ja naurun tarpeellisuudesta.
— Yhdessä nauraminen tekee hyvää, rentouttaa ja on elimistölle kuin sisäinen hölkkälenkki, jolla on suotuisia terveysvaikutuksia.
— Ihminen voi nauraa monesta syystä, hermostuneena tai vain siksi, että hänen oletetaan nauravan. Kropan kannalta se on kuitenkin ihan sama, mistä syystä nauraa. Tekonaurullakin on tapana muuttua aidoksi nauruksi.
Huumori suojaa
Tiina Karvinen on sitä mieltä, että tietyt huumorin lainalaisuudet ja elementit, kuten yllätyksellisyys, toimivat kaikkialla, mutta erilaisten ihmisryhmien huumorissa on vivahde-eroja.
— Hurjinta herjaa heittävät rankkaa työtä tekevät tai kovia kokeneet.
— Huumori voi olla myös selviytymismekanismi, jolla ihmiset suojaavat itseään. Pitää olla rankkaa huumoria, jotta jaksaa.
Kun naurukouluttaja astelee yleisönsä eteen, ihmiset ovat yleensä uteliaita ja valmiita heittäytymään. Poikkeuksiakin tietysti on.
— Kerran kun tein töitä kehitysvammaisten kanssa, muutamat heistä eivät lähteneet ollenkaan mukaan vaan huutelivat, että tämähän on ihan tyhmää. Yritin puolustautua, että niinhän tämän kuuluu oikeastaan ollakin, nyt saa olla hölmö. Heidän hauskuuttaan taisi olla minun esitykseni sabotoiminen, Tiina Karvinen kertoo.
Toisinaan naurun ammattilaisesta tuntuu, että häneltä odotetaan ihmeitä.
— Välillä tilaaja sanoo, että tulisit tänne, koska täällä työpaikallamme on nyt niin vaikea tilanne ja hankala ilmapiiri. Voin minä mennäkin, mutta en pysty ratkomaan työyhteisön ongelmia puolessatoista tunnissa, siihen tarvitaan jotakin muuta kuin naurukouluttajaa.
Työpaikan tai minkä tahansa porukan ilmapiiri ja hierarkia eivät kuitenkaan jää Tiina Karviselta huomaamatta.
— Hyvästä työyhteisöstä kertoo yleensä se, että pomo on harjoituksissa mukana, toiset vitsailevat hänen kanssaan ja hän pystyy nauramaan myös itselleen.
Lapsista oppia
2-vuotiaan Joosen yksinhuoltajaäitinä Tiina Karvinen tietää, että naurukouluttajia ei välttämättä tarvittaisi, jos osaisimme säilyttää lapsenomaisen kykymme hullutella, hekottaa ja iloita pienistä asioista.
Nauraminen vähenee radikaalisti jo murrosiässä.
— Nuoret ovat minun kannaltani haasteellisinta yleisöä, mutta samalla ihanaa. He ovat jo tietoisia siitä, mitä muut heistä mahdollisesti ajattelevat ja asiat tuntuvat vakavilta, Karvinen analysoi.
Aikuistuttuaan moni alkaa taas nauraa enemmän, ja erityisesti itselle nauraminen helpottuu, kun itsetunto ja -luottamus vahvistuvat. Miehet säilyttävät hassuttelukykynsä yleensä paremmin, ja niinpä perheissä isät saavatkin usein hauskuuttajan roolin. Äideille jää epäkiitollisempi huolehtijan ja komentajan osa.
— Äidit kaipaavat lisää hulluttelua ja leikkimistä, Karvinen opastaa.
Myös Tiina Karvinen oli nuorempana mustavalkoisempi ja vakavampi, mutta nyt nauru irtoaa taas helpommin.
— Nyt elän nauravaista elämää. Vaatikin kykyä nauraa itselleen, kun elää uhmaikäisen kanssa. Hän on välillä aivan kohtuuton, kaikki on aina "ei", Tiina Karvinen toteaa ja katsahtaa ympäri asuntoa vipeltävään poikaansa.
Tiina Karvinen vierailee nuorten rentoutumisillassa ke 18.11. klo 19 Tikkurilan kirkolla
Jaa tämä artikkeli: