Neljä ärrää
On kolme r-kirjaimella alkavaa sanaa, joista etenkin kirkon hallinnossa ja luottamuselimissä puhutaan aina vain: rakenteet, rakennukset ja raha.
Marraskuussa vietin viikon Turussa kirkolliskokouksessa, joka käsitteli muun muassa kirkon rakenneuudistusta: kaikkien seurakuntien pitäisi vastaisuudessa kuulua johonkin seurakuntayhtymään, joka hoitaa käytännön talous-, henkilöstö- ja muut hallintoasiat. Niinhän me täällä Vantaalla jo teemme.
Rakennuksista riittää huolta Vantaallakin. Vaaralan ja Tikkurilan kirkkojen purkaminen vakavien kosteus- ja muiden vaurioiden takia on puheenaihe, jossa tunteet läikkyvät ja miljoonat vilisevät.
Rahasta tai sen puutteesta puhutaan kirkossa niin paljon, etten jaksaisi kirjoittaa siitä tätäkään virkettä. Maailman kirkkojen joukossa Suomen evankelisluterilainen kirkko on rikas kuin peikko.
R-alkuisten puheenaiheiden joukkoon haluan tarjota neljännen sanan, joka saattaa kolme ensimmäistä uuteen valoon. Se on radikaalius. Latinan sana radix merkitsee juurta. Radikaali ajattelu menee juuriin asti. Sitä pitäisi olla kirkossa paljon enemmän.
Kirkossa puhutaan paljon vapaaehtoisten työstä ja siitä, että kirkko muodostuu seurakuntalaisista, ei hallinnosta eikä pelkästä palkatusta henkilökunnasta. Mutta kuinka monessa kirkossa uskalletaan edes jaella kirkon avaimia seurakuntalaisille, jotta nämä voisivat käyttää omaa kirkkoaan haluamallaan tavalla?
Radikalisoitukaamme edelleen. Kirkon kuivat ja talvellakin lämpimät tilat olisivat oivallisia hätämajoitustiloja kaikille niille, jotka eivät juuri tänä iltana syystä tai toisesta voi mennä kotiinsa. Kotia ei kaikilla ole ollenkaan, siellä saa nyrkistä tai joutuu katsomaan vanhempiensa juopottelua. Kirkon tulisi olla paikka, joka on auki ja josta suojan saa aina.
Ilman muuta tällaisesta aiheutuisi sotkua, haittaa, turvallisuusriskejä ja ties mitä kamalaa. Kirkon avaaminen ihmisille edellyttäisi radikaalia ajatustavan muutosta, mutta siitähän tässä juuri on kyse.
Tikkurilan kirkko on pakko joko remontoida kalliisti tai purkaa ja rakentaa uudelleen. Kummassakin tapauksessa ehdotan, että arkkitehtuurissa otetaan huomioon radikaalin kristillisyyden tarpeet: esimerkiksi irrotettavat penkit kirkkosaliin, patjavarasto ja jokunen suihku hätämajoittujille. Tämä ehdotus ei ole vitsi.
Jaa tämä artikkeli: