Nettilapset tarvitsevat kasvattajia
Mediakasvatus on tasapainoilua rajaamisen ja kannustamisen välillä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut mediakentän mullistus on uurtanut syvän sukupolvikuilun. Lapset ovat syntyneet uuden median ja teknologian maailmaan. Aikuiset liikkuvat siellä muukalaisina.
Nykylasten ja -nuorten sukupolvelle mainosten, televisio-ohjelmien, pelien ja verkkoyhteisöjen kieli on arkea. Messenger ja netti ovat luontevia välineitä useimmille. Monille aikuisille taas sekä uudet välineet että sisällöt ovat outoja.
Tuoreessa raportissa, jonka on julkaissut lasten ja nuorten mediafoorumi, kannetaan huolta vanhempien epävarmuudesta sekä siitä, etteivät vanhemmat osallistu aktiivisesti lasten ja nuorten mediakulttuuriin. Lapset ovat jäämässä median kanssa omilleen.
Ihan tavallista kasvattamista
Aikuisten ja lasten sukupolviero on mediakasvatuksenkin haaste.
— Mediakulttuurin merkittävin uusi piirre on kaikenkattavuus. Media kuuluu nykylapsen elämään kuin ilma, jota hengitetään, sanoo Mervi Ritokoski, joka toimii tuottajana Kirkon tiedotuskeskuksessa.
Uudet tutkimukset lasten ajankäytöstä ja kiinnostuksen kohteista osoittavat, että lasten kuva maailmasta muodostuu yhä enemmän median kautta. Se ei tarkoita vain nettiä, vaan koko mediakenttää: kuvia, mainoksia, televisiota, musiikkia ja nuortenlehtiä.
Kun lapset tuntuvat jo hallitsevan välineet ja osaavan ohjelmat, missä kasvatuksen paikka sitten on?
Asiantuntijat erottelevat mediakasvatuksesta kaksi ulottuvuutta: opetus mediasta ja opetus medialla. Opetus mediasta tarkoittaa medialukutaidon ja -kriittisyyden kehittämistä: toden ja keksityn erottamista, tulkinnan taitoja, sääntöjen omaksumista sekä oikean ja väärän jäsentämistä.
Medialla opetettaessa puolestaan median sisältöjä ja välineitä käytetään kysymysten ja vastausten etsimiseen, itseilmaisuun ja siihen löytöretkeilyyn, jota kasvaminen on.
Tositelevision, habbojen, irccien, mesen, warcraftien ja youtuben kannatteleman uuden mediakulttuurin äärellä kasvattajan on hyvä pitää mielessään, että vaikka ympäristö on aivan erilainen kuin pari vuosikymmentä sitten, lapsi on edelleen sama. Kyky vastaanottaa ja käsitellä median sisältöjä riippuu 2000-luvullakin lapsen iästä ja kehitystasosta.
— Mediakasvatus on ihan normaalia kasvatusta. Kyse on siitä, että lapsia ja nuoria autetaan kasvamaan! Keinot löytyvät ihan tavallisesta kohtaamisesta, kysymisestä ja kuuntelemisesta, Ritokoski rohkaisee.
Sydämen viisautta tarvitaan
Viime vuonna Mervi Ritokoski oli ideoimassa ja kirjoittamassa Mediametkaa! Mediakasvatus, eettisyys ja uskonnolliset ilmiöt -kirjaa. Opas kokoaa asiantuntija-artikkelien rinnalle neuvoja ja tapoja eettiseen ja uskonnolliseen kasvatukseen median äärellä ja keinoilla.
Perimmiltään kysymys on aivan yksinkertaisista asioista.
— Kasvatuksen avaimina toimivat avoimet kysymykset. Voidaan katsoa ohjelmaa ja pysähtyä miettimään vaikka sitä, toteutuuko kultainen sääntö sen sisällössä. Jos katsellaan jotain tv-kisailua, voidaan kysyä, miltä mahtaa tuntua niistä kilpailijoista, jotka putosivat jatkosta pois. Miltä minusta tuntuisi tuossa tilanteessa? Ritokoski sanoo.
Uusi mediateknologia on tuonut "sydämen viisaudelle" lisää haastetta. Esimerkiksi verkkoyhteisöt ovat synnyttäneet aivan uuden sosiaalisen todellisuuden, jossa lapset ja nuoret liikkuvat. Sielläkin pitäisi oppia käyttäytymään, ymmärtämään toisia ja käsittelemään omia tunteitaan.
— Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot kehittyvät varttumisen myötä. Lapsia pitää suojella median herättämiltä peloilta. Yksinkertaista mediakasvatusta on esimerkiksi opettaa lapselle taito suojautua, vetää raja sen välille, mikä tuntuu hyvältä ja mikä epäilyttää, Ritokoski luettelee.
— Lapset kyllä omaksuvat ja hyväksyvät muun muassa ikärajat, kun aikuiset selittävät ne ja pitävät niistä itse kiinni.
Sopivien rajojen turvaamana ihminen voi kasvaa moraaliseen aikuisuuteen — siihen, että kykenee arvioimaan kriittisesti näkemäänsä ja suhteuttamaan sen omiin arvoihinsa. Juuri tässä kasvussa aikuisen on autettava lasta.
— Kasvattajien ei kannata liikaa kantaa huolta uuden median teknisistä yksityiskohdista. Tekniikka voi jäädä lasten haltuun. Aikuiselta tarvitaan yksinkertaisesti aikuisuutta, rakastavaa kasvattamista.
Kokemaan median iloa
Uudenlaisessa mediatodellisuudessa eettinen ja uskonnollinen kasvatus on yhä tärkeämpää. Mitä kirjavampia mahdollisuuksia media tarjoaa, sitä useampiin arvoihin lasten ja nuorten on pakko muodostaa kantansa.
Mervi Ritokosken mielestä kirkolla on tässä arvokeskustelussa oma paikkansa — ei niinkään rajoitusten ja kieltojen saarnaamisessa, vaan myötäkasvattamisessa. Esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyöllä olisi verrattomia mahdollisuuksia antaa nuorille monenlaisia välineitä ja tilaisuuksia omien mediasisältöjen tekemiseen.
— Parhaiten medialukutaito kehittyy itse tehdessä. Tekemisen kautta kehittyy ymmärrys siitä, miten sisällöt syntyvät. Kun sisältöjä tekee itse, ne ymmärtää syvemmin, Ritokoski toteaa.
— Jospa kirkossa päästäisiin kokeilemaan, miten lapset tekevät sisältöjä toisilleen ja aikuisille. Millaisia sisältöjä lapset voisivatkaan tehdä kirkosta, Jumalasta ja uskosta? Millaisia lyhytelokuvia lapset tekisivät Raamatun kertomuksista?
Mediakasvatukseen liittyy usein murhetta lasten hyvinvoinnista ja erilaisista uhkista. Ritokoski haluaa muistuttaa, että huolet ovat vain yksi puoli totuutta.
— Soisin, että aikuiset havahtuisivat siihen, että median parissa ja sen välineillä voidaan tehdä mitä vain hauskaa ja kivaa. Tähän tekemiseen kasvattajia pitäisi haastaa: tarjoamaan välineitä ja mahdollisuuksia, seuraamaan ja nauttimaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Mediassa on paljon iloa.
Musaa, meseä ja pleikkaa
1. Kuinka paljon käytät vuorokaudessa aikaa median ja pelien parissa?
2. Mitä teet netissä ja mitä pelejä pelaat?
3. Mitä televisio-ohjelmia katsot?
4. Mitä lehtiä luet?
5. Ovatko vanhemmat rajoittaneet pelaamista, television katselua tai netin käyttämistä?
Ronja Rönkkö, 13, Korso
1. Käytän nettiä noin tunnin ajan päivittäin. Viimeaikoina netissä on kulunut enemmän aikaa, koska olen käyttänyt sitä koulutyöhön. Teemme musavihkoa, johon etsin netistä tietoa esimerkiksi eri bändeistä. Televisiota en katso päivittäin, mutta toisinaan saatan katsoa sitä kaksikin tuntia päivässä. Radiota en kuuntele ollenkaan, paitsi mökillä. Siellä ei ole telkkaria.
2. Käytän sähköpostia ja meseä päivittäin. Mesessä vaihdamme koulukavereiden kanssa kuulumisia ja juttelemme arkipäiväisistä asioista. Käyn myös IRC-galleriassa joka päivä katsomassa kavereiden kuvia. Itse en ole laittanut sinne kuviani. Nykyisin en enää pelaa. YouTubessa käyn kuuntelemassa biisejä.
3. Viikonloppuisin katson Serranon perhettä. En seuraa muita sarjoja. Joskus otan Duudsonit nauhalle ja katson sen sitten aamulla. The Voice -kanavalta katselen musavideoita. Joskus tulee seurattua uutisia yhdessä vanhempien kanssa.
4. Minulle tulee Suosikki. Muita lehtiä en oikeastaan lue.
5. Saan olla netissä tunnin päivässä. Nyt olen saanut käyttää nettiä enemmän, kun olen tarvinnut sitä kouluhommiin. Mielestäni tunti päivässä riittää, vaikka joskus voisin olla enemmänkin netissä. Television katsomista ei ole rajoitettu. Jos katson sitä koko ajan, niin vanhemmat kyllä huomauttavat, että nyt voisi lopettaa.
Tanja Koskinen, 11, Korso
1. Käytän keskimäärin puolitoista tuntia päivässä. On päiviä, jolloin en ollenkaan katso televisiota tai käy netissä. Joskus saatan käyttää aikaa television ääressä jopa kolme tuntia päivässä.
2. Omassa tietokoneessani netti ei toimi, mutta joskus käyn pelisivustolla pikkuveljeni koneella. Yleensä pelaan siellä kitarapeliä tai peliä, jossa puetaan hahmoille erilaisia vaatteita. Pelaan noin puoli tuntia kerrallaan. Enempää en jaksa. Playstation 3 -konsolilla pelaan kavereiden tai pikkuveljen kanssa Rottatouille- ja Singstar-pelejä sekä Buzz!-tietovisaa.
Minulla on sähköposti, mutta en käy lukemassa sitä kovin usein. Yhden kerran olen jutellut tuttavani kanssa mesessä.
3. Salatut elämät katson aina kun ehdin. Katson televisiota iltaisin ja aamuisin ennen kouluun menoa ja joskus koulun jälkeen ennen läksyjen tekemistä. Disney Channelilta seuraan esimerkiksi Hannah Montanaa sekä Zackin ja Codyn viiden tähden elämää. Juniori-kanavalta katson Hello Kittyä.
4. Koululaista, Aku Ankkaa ja Nalle Puhia. Sanomalehtiä en lue.
5. Perheen lapset eivät saa katsoa televisiota kello 21:n jälkeen. Pelien ja elokuvien suositusikärajoja noudatetaan. Salatut elämät -ohjelman katsomisesta keskusteltiin aiemmin, mutta nyt Tanja saa katsoa ohjelmaa. Vanhemmat ovat katsoneet Tanjan netin käytön olevan niin vähäistä, ettei sitä tarvitse rajoittaa.
Ukko-Pekka Isomettä, 8, Jokiniemi
1. Arkisin katson televisiota parina päivänä suunnilleen tunnin kerrallaan. Viikonloppuaamuina katson lastenoh-jelmia. Saan pelata tietokoneella ja pelikonsolilla korkeintaan tunnin päivässä.
Kuuntelen paljon radiota. Olen kuunnellut lastenkuunnelmia, kuten Risto Räppääjää. Pidän Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmista. Äiti osti niitä cd-levyinä meille. Kuuntelen radiosta myös uutisia. Täytyyhän minun tietää, mitä tapahtuu.
2. Käyn netissä pelaamassa lastenpelejä. Sain syntymäpäivälahjaksi Playstation 2 -pelikonsolin. Minulla on siihen viisi erilaista peliä.
3. Katson aika harvoin Pikkukakkosta. Viikonloppuaamuisin katson esimerkiksi Pokémonia. Dvd:llä suosikkejani ovat Tintin seikkailut, Olipa kerran avaruus, Olipa kerran ihminen ja Olipa kerran löytöretket. Perjantaisin katsomme äidin ja pikkusiskon kanssa muinaisista kulttuureista kertovia dvd-levyjä.
4. Minulle tulee Aku Ankka, mutta en lue sitä aina. Helsingin Sanomista luen otsikoita ja leikkaan irti kuvia, joissa on esimerkiksi poliiseja, kuorma-autoja tai kaivureita. Joskus leikkaan lehdestä myös sarjakuvia tai mielenkiintoisia otsikoita.
5. Alle 6-vuotiaana en saanut katsoa muita ohjelmia kuin Pikkukakkosta. En saa pelata mitään taistelu-, ampumis- tai nyrkkeilypelejä.
Jaa tämä artikkeli: