Mikko Kuustosessa on ubuntua.
Niin kuin bändissä
Mikko Kuustonen on sitä mieltä, että jaettu osaaminen tuo iloa.
Parisenkymmentä vuotta sitten nuorisotyönohjaaja odotti tulevaa nuorten-iltaa. Illan ohjelma oli huolellisesti suunniteltu ja ohjaaja innokas.
— Nuorteniltaan ei tullut ketään! huudahtaa Mikko Kuustonen ja nauraa.
Jälkeenpäin tapaus huvittaa, mutta vastavalmistunut työntekijä oli tietenkin pettynyt. Kuustonen työskenteli Tikkurilan seurakunnassa.
— Minulla on Vantaaseen erityisen lämmin suhde.
Intohimoa ja läsnäoloa
Nykyisin taitelija Kuustonen muun muassa kiertää luennoimassa eri alojen työntekijöille elämän mielekkyyden sisäistämisestä ja yhteisöllisyydestä.
— Haluan tuoda arkiseen työhön bändiajattelua, jossa jaettu osaaminen rohkaisee ja tuo iloa. Tämä aikamme kun näyttää tuulettavan pelottavasti yksilökeskeisyyttä.
— Ideana on, että työn tekemisessä olisi intohimoa, luovaa hulluutta ja kykyä olla läsnä. Ytimenä on mielekäs elämä tehokkuudesta ja haasteista huolimatta.
Luennoimisen ja muiden töiden ohella Kuustonen käy Jukka Perkon ja bändin kanssa esittämässä Profeettaa. Kyse on mystikko Kahlil Gibranin kirjasta. Perko ehdotti palaamista nuoruuden tekstiin.
— Minun ensimmäinen reaktioni Profeetan tekemiseen oli, että ei, olen kyllästynyt kaunopuheisuuteen ja kiinnostunut konkretiasta. Mutta luin kuitenkin kirjan pariin kertaan läpi, ja aloin tehdä uutta tekstiä sen pohjalta.
Hyvää luopumista
Mikko Kuustonen muistaa, kuinka hänen ollessaan teini-ikäinen Profeetta loi unelman maailmasta, jossa on rakkautta, tasa-arvoa ja tilan antamista.
— Nyt aikuisena teksti tuntuu rikkinäisen miehen puheelta — hän oli oman aikansa apurahataiteilija, sanoo Kuustonen nauraen.
— Mutta vaikka suhtaudun kevyesti tiettyihin teini-iässä tehtyihin asioihin, kovasti siinä iässä tehdyt asiat ohjaavat elämää eteenpäin. Idealismi kantaa taatusti mielenkiintoisempaa hedelmää kuin nuoruuden kulutusjuhla.
Profeetassa on Kuustosen mielestä kristillinen perusviesti. Monet siinä olevat ihanteet hän allekirjoittaa edelleen. Erityisesti hänen mieleensä on painunut "teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne".
— Tämä vaihe elämässä on hyvää luopumista. On aika katsoa elämää toisesta vinkkelistä, kun kakarat marssivat ulos. Ja hyvä että marssivat, vaikka kysynkin itseltäni, että kuka minä nyt olen. Lapset ovat niin konkreettinen tarkoitus elämässä.
Gibran kaipasi koko ajan jotakin. Kuustonen tunnistaa tämän elämänjanoisuuden.
— Luulen että monen kokemus on se, että aina ravintolan viereisessä pöydässä istuu rakastuneempi pariskunta, aina muilla ihmisillä on jotain enemmän kuin itsellä. Usein käy niin, että vasta kun ihminen sairastuu vakavasti, hän tajuaa, että minullahan on jo paljon. Se lopettaa "sitku"-ajattelun.
Sitku saan lainan maksettua, sitku olen eläkkeellä, sitku…
Erilaisia tehtäviä
Kuustosesta ihmisen olisi tärkeä tajuta olevansa monta. Ennen valmistuttiin ammattiin ja samaa työtä tehtiin koko ikä.
— Elämä tuo kuitenkin eteen erilaisia tehtäviä toteutettaviksi, aloittaa Kuustonen ja heittää samassa hengenvedossa ilmaan kysymyksen, minkälaista on keski-ikäisen idealismi.
Hän vastaa kysymykseensä itse.
— Ainakaan keski-iän idealismi ei ole katsomista taaksepäin vaan eteenpäin. Pitäisi tajuta oma rajallisuutensa ja silti löytää intoa. Se on omien intohimojen toteuttamista. Minua voimaannuttavat toiset ihmiset, koen olevani emootioimuri, uudet keskustelut synnyttävät uusia ajatuksia. Yhdessä tekeminen antaa myös voimia.
— Juuri elämän rajallisuuden tajuaminen tuo merkityksen elämiseen.
Kuustonen tuo meille egokeskeisille länsimaalaisille terveisiä kehitysmaista. Hän kertoo, että afrikkalainen sana ubuntu tarkoittaa, että "minä olen, koska sinä olet".
— Afrikassa suurin kohteliaisuus toiselta ihmiseltä on, kun hän sanoo: sinussa on ubuntua, eli että sinä omassa toiminnassasi otat huomioon toisen ihmisen.
Mikko Kuustonen tulee käymään lokakuisena perjantai-iltana nuoruutensa maisemissa Tikkurilan liepeillä. Ilta on taas hyvin suunniteltu ja maestro innokas. Kuinkahan Kuustoselle tällä kertaa käy?
Profeetta-konsertti pe 9.10. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Liput 24/15 euroa.
Jaa tämä artikkeli: