On nimiä, jotka tarkoittavat selvästi jotakin, kuten Onni, Meri ja Taru. Ja sitten on sanoja, jotka eivät ole nimiä, mutta voisivat melkein ollakin, kuten Myrsky, Sana ja Ilo.

Nimien kirjassaan (Tammi 2010) Hannu Mäkelä sekoittelee nimiä ja melkein nimiä keskenään ja luo jokaiselle oman hahmon. Mistä Into puhkuu ja mitä Muusa murehtii?

Entä mitä Ilolle kuuluu? Ainakin Ilolla on monta jäljittelijää, kuten Rieha, Huvi ja Räyhä. Tai millainen tyyppi on Sana? Sana on vapaa, ja on sitä silloinkin kun Sanan puheita tahdotaan kahlita ja mietteitä moittia.

Mäkelän tarinat tuovat mieleen keskiaikaiset moraliteetit, joissa hyveistä ja paheista tehtiin henkilöitä. Tunnetuin niistä oli Jokamies, joka käsitteli kuoleman kohtaamista. Jokamiehen ystäviä olivat Äly, Voima ja Kauneus, joista kenestäkään ei juurikaan ollut apua kun Kuolema saapui. Yhtä painavaa opastusta ei Mäkelä tarjoa. Pikemminkin on kyse lempeästä elämäntaidollisesta ohjauksesta.

Ja saattaapa Nimien kirjasta myös löytyä tuore nimi vauvalle.