Ruukinrannassa asuva Tapio Kaukonen toivoo, että syntyisi verkostoja ja ryhmiä, joista työtä vaille jääneet saisivat tukea, voimaa ja tekemistä. Kuva: Esko Jämsä
Nokian insinööriltä lähti työ ja itsetunto
Projektipäällikkönä työskentelevän Tapio Kaukosen elämä muuttui, kun hän jäi ilman työtä 2009. Nokia vähensi silloin väkeä strategiaryhmästään. Kaikki tehtävät pantiin uudelleen hakuun ja paikat täytettiin ylhäältä alaspäin. Ilman paikkaa jääneet saivat lähteä. Kaukonen kuului tähän ryhmään.
Lähtijät saivat talosta tukipaketin. Se sisälsi rahaa ja muutaman päivän työnhakuvalmennuksen, jossa annettiin eväitä työnhakuun, ansioluettelon laatimiseen ja oman osaamisen markkinoimiseen.
”Kun jäin kesällä työttömäksi, ensimmäisenä tuli lamaantuminen. Se oli eräänlainen suruaika. Olin menettänyt työn ja työyhteisön. Samalla lähti sosiaalinen status”, Tapio Kaukonen sanoo ja huomauttaa, ettei näistä asioista ole helppo puhua.
”Käperryin itseeni ja mietin, mikä on minun arvoni yhteiskunnan jäsenenä ja ihmisenä. Ei ollut helppo paikka. Työttömyys menee ihmisen sisimpään yhtä syvälle kuin avioero.”
Omalle osaamiselle
ei ollut enää käyttöä
Syksyllä alkoi uuden työn etsiminen. Kaukonen lähetti hakemuksia avoinna oleviin paikkoihin, mutta ei päässyt edes haastatteluun. Hakijoita oli paljon.
”Tuntui, että viisikymppisellä diplomi-insinöörillä ei ole enää käyttöä. Minulla ei ollut sellaista osaamista, jota tämän päivän kasvuyritykset tarvitsevat.”
Uudessa tilanteessa tärkeää oli säännöllinen päivärytmi ja liikunta: aamupäivällä 20 kilometriä pyöräilyä ja iltapäivällä uintia. Ne pitivät mielen valoisana ja kunnon korkealla.
”Tärkeää oli tajuta, etten ole tässä jamassa oman epäonnistumiseni takia. Huolia ja ajatuksia kannattaa jakaa toisten kanssa. Sattumalta olen löytänyt samassa elämäntilanteessa olevan kaverin, jonka kanssa käymme ulkoilemassa. Perheen ja läheisten tuki on ollut suureksi avuksi”, Kaukonen sanoo.
Kurssilla oma idea
jalostui eteenpäin
Kaukosen elämässä alkoi uusi elämänvaihe viime vuoden lopulla, kun hän pääsi Aalto-yliopiston Protomo-koulutukseen. Kuuden kuukauden kurssi päättyy ensi kesänä. Sen aikana kehitetään opiskelijoiden yritysideaa eteenpäin. Tavoitteena on kehittää liikeidea oikeaksi yritykseksi, joka työllistää. Kaukosen yritysideaa yhteisöille tarkoitetusta virtuaalirahasta viedään eteenpäin monialaisessa pienryhmässä, johon kuuluu teknologiaosaajia ja kauppatieteilijöitä.
”Koulutukseen pääseminen tuntui hyvältä. On tärkeää, että oma yritysideani saa tukea ryhmältä ja jalostuu yhteistyön tuloksena. Protomossa olen tutustunut moniin työttömäksi jääneisiin. Tämä on ensimmäinen paikka, jossa olen saanut vertaistukea saman kokeneilta ihmisiltä”, Kaukonen sanoo.
Hän olisi kaivannut vertaistukea jo aikaisemmin. Korkeasti koulutetut tietotekniikka-alan työttömät jäävät herkästi yksin, eikä heille ole olemassa verkostoja, joissa kohtaisi kohtalotovereita.
Puhelu papille
herätti seurakunnan
Viime vuonna, ennen tietoa koulutukseen pääsystä, Tapio Kaukonen soitti kotiseurakuntansa Leppävaaran päivystävän papin numeroon. Tavalliseksi riviseurakuntalaiseksi itsensä mieltävä mies muisti kirkon erityistaidot kriisien kohtaamisessa. Hän kysyi, miten seurakunnan osaamista voitaisiin hyödyntää työttömien auttamiseksi.
”Keski-ikäisille miehille seurakunnalla ei ole juuri mitään tarjottavaa. Ajattelin, että kirkko voisi olla se yhdistävä lenkki, jonka avulla työttömät alan ihmiset löytäisivät toisensa ja verkostoituisivat”, Kaukonen kertoo.
Päivystävänä pappina puhelimeen vastannut Jukka Raunu tarttui heti soittajan ajatukseen ja miehet tapasivat. He selvittivät, onko alan ammattiliitoilla mahdollisuutta tai kiinnostusta toimia työttömiä yhdistävänä lenkkinä. Samoin he olivat yhteydessä Nokian luottamusmieheen. Selvisi, ettei tarjolla ole verkostoja työttömille eikä oikein kiinnostustakaan sellaisten luomiseen. Kirkon uudenlaiselle työlle oli tarvetta Espoossa.
Työttömien ja työttömyysuhan alla olevien ensimmäinen tapaaminen on Tapiolan kirkon pylvässalissa 2. toukokuuta kello 14.30. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille espoolaisille.
”Tätä ei voi ohittaa”
Tapiolan seurakunta on toukokuun alussa käynnistämässä toimintaa työttömäksi jääneille espoolaisille. Valmista kaavaa toiminnalle ei vielä ole. Toimintaa kehitetään osallistujien tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan.
”Kirkko ei voi ohittaa Tapio Kaukosen heittämää ajatusta. Työttömyys koskettaa syvästi ihmistä. Tietotekniikka-alalla vähennykset ovat kohdistuneet etenkin hyvin koulutettuihin miehiin”, sanoo Tapiolan diakoniapastori Aarne Laasonen.
”Nyt on meneillään yksi historian suurimmista rakennemuutoksista, ja se koskettaa paljon isompaa joukkoa kuin ehkä kuvittelemme. Kirkon on oltava mukana tässä muutoksessa ja kuljettava ihmisten rinnalla. Toimialaamme kuuluu koko ihmiselämä.”
Laasonen ja diakoni Timo Lounio vastaavat työttömille tarkoitetun toiminnan käynnistämisestä. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus on saada ihmisiä koolle miettimään jatkoa. Seurakunta voi tarvittaessa välittömästi käynnistää esimerkiksi työttömien vertaistukiryhmän, joka kokoontuu useamman kerran. Vastaavista ryhmistä on hyviä kokemuksia.
”Haluamme luoda olosuhteet hyvälle kohtaamiselle. Voimme esimerkiksi tarjota tilat kokoontumiseen ja viedä porukkaa leirikeskukseen saunomaan. Olemme havainneet, että hyvien löylyjen, avantouinnin ja teemukillisen jälkeen pystytään puhumaan vaikeistakin asioista. Pakko ei ole puhua, voi olla hiljaakin”, sanoo Laasonen.
”Kirkon ensisijainen tehtävä on nyt tukea ihmisiä työttömyyden kriisissä. Ovemme ovat avoinna kaikille, myös seurakuntaan kuulumattomille.”
Jaa tämä artikkeli: