Kun Liisa Holst meni ensimmäistä kertaa talkoolaiseksi Valamon luostariin, hänelle annettiin kuuliaisuustehtäväksi ommella viitta, koska Holst on ammatiltaan ompelija.

Talkoorupeaman jälkeen Holst kävi omia sisäisiä keskustelujaan, vieraili Valamossa ja päätti vuoden kuluttua liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Siitä on kuusitoista vuotta.

Ortodoksisuuden myötä Liisa Holst löysi ikonimaalauksen. Hän kävi Valamon kansanopistossa ikonimaalauskursseja, joissa opettivat Moskovan ja Pietarin hengellisen akatemian opettajat. Holst oppi perusteet, mutta sen jälkeen alkoi varsinainen opiskelu: taitavaksi ikonimaalariksi tullaan vain maalaamalla.

— Ikonimaalaus vei minut mukanaan, kun huomasin, kuinka vaikeaa se on. Tekniikka poikkeaa kaikesta muusta maalaamisesta. Minulla on ollut onni saada maalata kokopäivätoimisesti.

Oman maalaamisensa ohella Holst opettaa ikonimaalausta muun muassa Vantaan Aikuisopistossa ja Tikkurilan ortodoksisessa kirkossa.

Ikonimaalauksessa kaikki opetetaan kädestä pitäen. Siinä ei varsinaisesti anneta luovuuden virrata, sillä kuvat, värit ja materiaalit on tarkoin määrätty.

1700–1800-luvuilla ikoneja maalattiin myös öljyväreillä, mutta perinteinen ikonimaalaustekniikka on munatemperatekniikka.

— Ikonimaalauksessa käytetään mineraalivärejä, jotka hakataan kivestä. Ikonimaalari hiertää värejä lasihiertimellä jauhoksi, joka sekoitetaan kananmunankeltuaiseen, selittää Holst.

— Mineraalivärillä maalaaminen tuntuu siltä kuin levittäisi hiekkaa, ja sitä joutuu harjoittelemaan.

Yleensä kuva maalataan puupohjalle, johon on liimattu sideharso.

— Haastavin vaihe ikonimaalauksessa on saada kunnollinen puupohja. On erittäin vaikea löytää puuseppää, joka osaa tehdä kuivuneesta puusta pohjan, joka ei halkeile, kun siihen laitetaan liima-liituseos päälle.

Ikonimaalarin pensseleiden pitää olla laadukkaita. Näädän karvasta tehty sopii tarkempaan työskentelyyn ja oravan karvasta tehty isompiin pintoihin.

Ikonia maalaavan täytyy tuntea ikoniteologiaa tietääkseen, mitä maalaa. Esimerkiksi Jumalan äidin ikonissa kuuluu olla kolme tähteä. Tähdet merkitsevät sitä, että Maria oli neitsyt ennen synnytystä, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen.

— Ikonimaalaus on kuin hiljaista rukousta, siinä ei maalata itselle vaan Jumalan kunniaksi. Itsekkyys ja oma tavoittelu pitää unohtaa. Kömpelöllä kädellä tehty ikoni ei ole sen vähempiarvoinen kuin hyvin tehty, kunhan ikoni vain on tehty oikein.

Useimmiten ikoneissa on kuvattu joku kanonisoitu eli pyhäksi julistettu henkilö. Niissä voi myös olla raamatullinen tapahtuma, esimerkiksi ylösnousemus tai Kristuksen ratsastus Jerusalemiin. Holstilta tilataan eniten Jumalan äidin kuvaa. Hänen omia suosikkimaalattaviaan ovat kilvoittelijat.

— Onufrios, Makarios ja Aleksanteri Suuri olivat erämaan kilvoittelijoita. Heissä viehättää karuus. Kerrotaan, että he elivät luonnossa ja enkelit toivat heille ruoan. He olivat yksinäisiä rukoilijoita, jotka halusivat pois pahasta maailmasta lähemmäs Kristusta.

Maalatessaan Liisa Holst kuuntelee ortodoksista kirkkomusiikkia. Hän syventyy ja keskittyy vain siihen, mitä tekee. Siinä saattaa mennä kaksitoista tuntia huomaamatta.

— Kun olen ollut oppilaideni kanssa Valamossa, moni kiireinen on kertonut nauttivansa nimenomaan siitä, että saa istua rauhassa ja maalata.

Holstin kokemuksen mukaan ne, jotka eivät osaa piirtää, usein tuskastuvat ja lopettavat ikonimaalauksen. Harrastuksesta innostuneen taas olisi hyvä maalata päivittäin. Käden vakaus vaihtelee, mutta mitä enemmän maalaa sitä vakaampi käsi on.

— Sivellintussilla piirtäminen vahvistaa käden liikettä. Ikonimaalauskursseilla me aloitamme sillä. Esimerkiksi silmän maalaaminen on erittäin tarkkaa.

Pietari on ikonimaalareiden suosikkikaupunki mitä välineisiin ja väreihin tulee, puhumattakaan ikonitaiteesta. Holst käy siellä neljä–viisi kertaa vuodessa.

Ikoneja Tikkurilan Olotilassa

• Ikkuna, tie rukoukseen — Liisa Holstin ikoninäyttely 3.–20.5.
• Ikonimaalari Liisa Holst tavattavissa ma 9.5. klo 12–14.
• Kuinka ikoneja maalataan? ke 18.5. klo 12–14. Oppaana ikonimaalari Liisa Holst.