Saana Pohjosen ja Henia Nikkilän käsikirjoittama ja ohjaama Jumala=Rakkaus esitetään Kiasma-teatterin näyttämöllä.
Nuori sukupolvi etsii uskon voimaa monesta suunnasta – teatterintekijä Saana Pohjonen haluaa herättää keskustelua uushenkisyydestä
Kokeellinen teatteri- ja tanssiesitys Jumala=Rakkaus tutkii uushenkisyyttä maagisen realismin kautta. Mukana on myös koomisia ja kriittisiä sävyjä.
Kiasma-teatterissa nähtävä Jumala=Rakkaus sai alkunsa Saana Pohjosen kokemuksista hänen etsiessään omaa henkisyyttään. Hän haluaa herättää keskustelua uushenkisyydestä, koska sen käsittelemistä taiteessa ja yhteiskunnassa on pidetty jotenkin nolona ja vaikeana.
– Se kai liittyy osittain tieteen valtaan, ihmisten hengellisiin traumoihin ja uushenkisyyteen usein liittyvään kulttuuriseen omimiseen. Aihepiiri on alkanut nyt näkyä enemmän taiteessakin, kun sivilisaatio tuntuu kulkevan kohti romahdusta.
Pohjonen oli kiinnostunut hengellisistä asioista jo lapsena isoäitinsä kautta. Niinpä hän halusi käydä rippikoulun, jolloin hänet myös kastettiin. 18-vuotiaana hän kuitenkin erosi kirkosta sen homofobisuuden takia.
– Koin kirkkoinstituution jähmeät rakenteet vieraiksi. Vierastan tarkkaan määriteltyä Jumalaa, sillä minulle Jumala on mysteeri, kielen ja käsitteiden ulkopuolella.
Usko auttaa informaatiotulvan keskellä
Vuosien mittaan nyt 31-vuotias Saana Pohjonen on tutustunut lukuisiin filosofioihin ja uskontoihin sekä henkisyyden eri muotoihin. Hän on muun muassa joogannut, meditoinut ja opiskellut taolaiseen filosofiaan perustuvaa kiinalaista lääketiedettä.
– Olen avoin kaikelle, enkä ole halunnut omaksua täysin mitään henkistä näkemystä. Se liittyy paljolti ei-dualistiseen ajatteluun. Tärkeää kuitenkin on, että on jokin henkinen polku välillä iskevän masennuksen ja toivottomuuden keskellä.
– Usko voi olla aktivoiva voima, joka auttaa toimimaan ja selviämään informaatiotulvassa ja sodanuhassa. Se myös muistuttaa kaiken elollisen pyhyydestä. Pyhyyden tunnun katoaminen on mahdollistanut myös luonnon tuhoamisen. Siksi meidän tulisi puhua siitä pelkäämättä leimaantumista.
Saana Pohjonen on tutustunut erilaisiin uskontoihin ja henkisyyden muotoihin, mutta ei ole pystynyt omaksumaan täysin mitään niistä.
Vilpitön usko voi sisältää myös ongelmia
Saana Pohjonen on käsikirjoittanut ja ohjannut Jumala=Rakkaus-esityksen Henia Nikkilän kanssa. He ovat koulutukseltaan äänisuunnittelijoita, joten esityksessä painottuu äänimaailma. Näyttämöllä nähdään tanssia, teatteria ja videotaidetta. Tilasta voi löytyä myös lapsen tekemä pyhä kirja.
– Esitys kuvaa arkkityyppisten hahmojen ja vastakohtien avulla uskon voiman erilaisia suuntia meidän aikanamme.
– Pyrimme etsimään pyhän tuntua maagisen realismin kautta, ja esitykseen sisältyy samalla satiirisia ja humoristisia sävyjä. Yksi uskoo Jumalaan, toinen itseensä. Ajatuksena on, ettei ole ehdotonta totuutta, ja vilpittömään uskoon voi sisältyä myös ongelmia.
Pohjosen mukaan esitys tarkastelee uushenkisyyttä myös kriittisestä näkökulmasta, joka liittyy ihmisten epätoivon hyödyntämiseen.
– Ajassamme vallitseva uusliberaalisuus, johon sisältyy markkinavoimien luoma menestyksen kulttuuri, ohjaa joitakin uushenkisiä suuntauksia. Henkisiä oppeja saatetaan käyttää vaikeiden tunteiden ja elämän realiteettien välttelemiseen. Halutaan ajatella koko ajan positiivisesti, ettei negatiivinen energia vetäisi puoleensa.
Pohjonen kertoo kokeneensa teatteriesitystä tehdessään erityistä pyhän läsnäoloa. Hän ajattelee kansankirkon tekevän hyvää työtä ja tarjoavan monille tärkeää yhteisöllisyyttä.
– Kirkossa on tilaa rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Koin itse vähän aikaa sitten pyhyyden tunnetta Helsingin saksalaisen kirkon konsertissa.
Jumala=Rakkaus-esitys 24.–29.9. Kiasma-teatterissa taidemuseo Kiasmassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Manifestointi on toivon tekniikka, arvioi aihetta tutkiva Eveliina Lauhio – ”Halutaan tuntea, että elämä ei ole täysin sattumanvaraista”
HengellisyysManifestoinnin suosio kertoo Eveliina Lauhion mukaan siitä, että ihmisillä on edelleen hengellisiä kysymyksiä ja tarve pohtia sitä, voiko elämässä olla jotakin suurempaa.
