Erilaiset uskontoperinteet yhdistyvät monien suomalaisten arjessa.
Suomalaiset yhdistelevät nyt aineksia eri uskontoperinteistä – ”Näen mahdollisena varsin avaran ja sisäänsä sulkevan kristillisen spiritualiteetin”, sanoo tutkija Jussi Sohlberg
Yhdisteletkö erilaisia uskontoperinteitä? Niin on aina tehty, sillä uskonnot elävät aina kussakin ajassa ja ympäristössä.
Suosituille uskonnollisille ja henkisille virtauksille on yhteistä se, että niistä kiinnostuneet ihmiset yhdistelevät aineksia erilaisista uskontoperinteistä. Näin sanoo kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori ja uskontotieteilijä Jussi Sohlberg, joka seuraa työssään uskonnollisuuden muutosta Suomessa.
– Yhdistävänä piirteenä voidaan pitää myös kokemuksellisia menetelmiä, joissa henkisyys liittyy konkreettiseen tekemiseen ja ruumiillisuuteen. Tärkeää on se, minkä koetaan toimivan omassa elämäntilanteessa, Sohlberg sanoo.
– Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi meditaatio, jooga, tarot-korttien käyttö, manifestointi, enkelihenkisyyden menetelmät kuten enkelikortit ja kanavointi sekä shamanismi ja sakraali seksuaalisuus.
Nämä piirteet näkyvät Sohlbergin mukaan punaisena lankana viime vuosien uskonnollisuutta ja henkisyyttä kartoittavissa tutkimuksissa samalla, kun uskonnottomuus yleistyy erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Henkisyyteen suhtautuu myönteisesti myös osa niistä, jotka mieltävät itsensä uskonnottomiksi, agnostikoiksi tai ateisteiksi.
Uskonnolliset perinteet ovat aina olleet tietyllä tavalla synkretistisiä.
Nousevista trendeistä Sohlberg nostaa esiin uushenkisyyden monimuotoiset virtaukset, jotka ovat tämän päivän suomalaista kansanuskoa, sekä kasvavan mielenkiinnon shamanistisia kursseja, työpajoja ja rumpupiirejä kohtaan.
– Uushenkinen uskonnollisuus limittyy osittain kristilliseen kieleen ja kuvastoon, mutta niitä tulkitaan eri tavalla kuin kristillisissä kirkoissa.
Myös monet buddhalaisuuden harjoittajat yhdistelevät Sohlbergin mukaan vaikutteita erilaisista perinteistä. Suomessa toimii noin 50 buddhalaista yhteisöä, jotka julkaisevat meditaatiota, filosofiaa ja tietoisuutta käsittelevää kirjallisuutta, ja maakuntiin nousee buddhalaisia retriittikeskuksia.
Sohlberg toteaa, että buddhalaisuus on monimuotoinen perinne, johon liittyy esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa myös erilaisten henkiolentojen palvontaa.
– Taustaltaan kantasuomalaisia ihmisiä kiinnostavat erityisesti Tiibetin buddhalaisuus ja zen, joissa on pitkälle hioutuneita meditaatiomenetelmiä ja tietoisuusharjoituksia. Myös buddhalaisuuden filosofinen puoli kiehtoo.
Ilman vuorovaikutusta mikään perinne ei pysy elinvoimaisena
Osa konservatiivikristityistä on huolissaan siitä, että kirkko irtautuu teologisista juuristaan ja sanomastaan, kun uskonnolliset traditiot vaikuttavat toisiinsa. Tilanteessa nähdään merkkejä synkretismistä eli uskontojen sekoittumisesta.
Jussi Sohlberg ei ole huolestunut siitä, että monitahoinen kristillinen perinne muuttuisi joksikin muuksi ja sen perusolemus katoaisi.
– Uskonnolliset perinteet ovat aina olleet tietyllä tavalla synkretistisiä ja tarjonneet toisilleen peilauspintoja. Jo Vanhan testamentin aikana juutalaisuus ammensi vaikutteita muinaisitämaisesta kulttuurista ja persialaisista uskonnoista. Uuden testamentin sivuilta alkoi kristinuskon vuosisatoja kestänyt vuorovaikutus antiikin filosofian virtausten kanssa.
– Myöhemmin kristinuskon leviäminen vei sen kosketuksiin erilaisten kansanuskon perinteiden kanssa, ja ne ovat vaikuttaneet siihen. Suomessa vanha kansanusko on elänyt pitkään rinta rinnan kristillisen perinteen kanssa.
Sohlberg siteeraa yhdysvaltalaista uskontososiologia Peter L. Bergeriä, jonka mukaan uskonnollinen perinne tarvitsee vahvaa dialogia ympäröivän yhteiskunnan ja erilaisten maailmankatsomusten kanssa. Ilman vuorovaikutusta mikään traditio ei pysy elinvoimaisena.
– Kristinuskolla on pitkä historia, jonka aikana se on kyennyt mukautumaan erilaisiin kulttuureihin. Mukautumisen ansiosta kirkko on löytänyt kosketuspintoja erilaisten kulttuuri- ja uskontoperinteiden piirissä eläviin ihmisiin.
Sohlbergin mukaan suomalainen uskonnollisuus on tällä hetkellä voimakkaassa murroksessa, jossa erottuu useita eri suuntiin vaikuttavia muutoksia.
– Evankelis–luterilaiseen kirkkoon jäsentynyt uskonnollisuus ei ole katoamassa, mutta kirkon ja kristinuskon paikka yhteiskunnassa on jo muuttunut.
Uskonnollisia perinteitä yhdistelevä voi tukeutua tutkimustietoon, järkeen ja johdatukseen
Ihmisten arjessa eri perinteiden yhdisteleminen jatkuu Jussi Sohlbergin mukaan myös tulevaisuudessa. Onko sisäisesti yhtenäisen ja johdonmukaisen maailmankatsomuksen muodostaminen vielä mahdollista?
– Ihmiset eivät koe asiassa ristiriitaa, vaan heidän kysymyksensä on, miten asiat toimivat käytännössä. Uskonnollisuuteen voi liittyä piirteitä erilaisista ja keskenään jännitteisistäkin perinteistä, Sohlberg sanoo.
Tuntuisi oudolta ja erikoiselta, että Jumala olisi antanut hengellistä viisautta vain osalle kulttuureista.
Kristinuskon näkökulmasta tilannetta voi Sohlbergin mukaan lähestyä inklusiivisen spiritualiteetin avulla. Kyse on teologisesta ajattelutavasta, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa on vähintäänkin oikeita näkökulmia totuuteen, Jumalaan ja ihmiseen.
– Tällaiselta pohjalta näen mahdolliseksi varsin avaran ja sisäänsä sulkevan kristillisen spiritualiteetin. Siinä kristillinen identiteetti säilytetään ja juuret ovat kristillisessä hengellisyydessä samalla, kun ihmisellä on valmius omaksua vaikutteita myös erilaisista uskontoperinteistä kriittisesti asioita puntaroiden.
– Tällaisessa harkinnassa on mahdollista käyttää kristillistä perinnettä ja kokemusta, uusinta tutkittua tietoa, järkeä ja johdatusta.
Jussi Sohlbergin mukaan kristilliseen spiritualiteettiin on mahdollista sisällyttää aineksia myös toisista perinteistä.
Suomalaisten enemmistön mielestä uskontoperinteet voivat täydentää toisiaan
Erilaisia uskonnollisia vaikutteita yhdistelevä kirkon jäsen kohtaa Jussi Sohlbergin mukaan vanhan teologisen kysymyksen Jumalan ilmoituksen luonteesta.
Inklusiivisen spiritualiteetin lähtökohtana on ajatus, että kulttuurien ja uskontojen rikkaus on Jumalan sallima ja tarkoittama asia ja erilaiset perinteet voivat täydentää toisiaan. Samalla Jeesuksessa nähdään Jumalan ilmoituksen täyteys. Tällainen ajattelu ei Sohlbergin mukaan hylkää tai riisu pois kristinuskon erityistä sanomaa.
– Tuntuisi oudolta ja erikoiselta, että Jumala olisi antanut hengellistä viisautta ja arvokkaita asioita vain osalle kulttuureista, ja muut olisi jätetty pimeyteen tai paitsioon.
Joissakin asioissa uskontoperinteillä on samanlaisia päämääriä, joissakin ei.
Sohlberg mainitsee, että kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu eri uskontoihin inklusiivisen ajattelutavan mukaisesti.
– Moni suomalainen ajattelee, että kristillisen uskon sisään on mahdollista liittää erilaisia henkisyyden ja kulttuurin elementtejä. Vain pieni joukko samastuu eksklusiiviseen eli poissulkevaan ajattelutapaan, jonka mukaan on vain yksi oikea uskonto, ja muut ovat erheellisiä ja vääriä.
Opettavatko uskonnot pohjimmiltaan samaa?
Uskonnollisten traditioiden vuorovaikutus herättää myös perustavan maailmankatsomuksellisen kysymyksen: opettavatko kaikki uskonnot pohjimmiltaan samaa? Näkemystä, jonka mukaan eri uskonnot ovat samanlaisia teitä totuuteen, kutsutaan pluralismiksi.
Globaalin ajan maailmankansalaiselle ajatus voi olla yhtä luonteva kuin yhteisvaluutta tai passi, jolla pääsee minne vain. Jussi Sohlbergin mukaan kysymykseen ei ole helppo antaa yksinkertaista vastausta.
– Riippuu keneltä asiaa kysyy ja mikä näkökulma valitaan. Joissakin asioissa uskontoperinteillä on samanlaisia päämääriä, joissakin ei, hän sanoo.
Vaikeudet alkavat jo siitä, että ympärillä elävä kulttuuri muovaa aina uskontoja. Uskonnollisten perinteiden erottaminen niiden kulttuurisesta taustasta ei välttämättä onnistu. Jotakin asiasta on kuitenkin mahdollista sanoa.
– Eri perinteet opettavat kiistatta elämän perimmäisestä tarkoituksesta erilaisia asioita. Ei tee oikeutta uskontoperinteille, jos niiden tulkinnat, rakenteet, ihmiskäsitykset, etiikka ja uskonnollinen kieli niputetaan yhteen ja sanotaan, että ne ovat samaa, Sohlberg sanoo.
– Samalla uskonnoilla on yhtymäkohtia ja kosketuspintoja, kuten kultainen sääntö, joka kehottaa kohtelemaan toista kuten haluaisi itseään kohdeltavan.
Erilaisia käsityksiä uskonnoista
• Eksklusiivisen eli poissulkevan uskontokäsityksen kannattajat sanovat, että vain yksi uskonto on oikea. Muut uskonnot eivät sisällä totuutta eivätkä johda pelastukseen.
• Pluralistisen näkemyksen mukaan asia on päinvastoin: uskonnot ovat samanlaisia teitä totuuteen. Kaikki uskonnot sisältävät samoja totuuksia eri tavoin ilmaistuina.
• Inklusiivisen näkemyksen mukaan kaikissa uskonnoissa on vähintäänkin oikeita näkökulmia totuuteen, Jumalaan, luontoon ja ihmiseen.
• Relativistisen käsityksen mukaan mistään uskonnosta ei voida esittää lopullista arviota, koska uskomuksia ja käyttäytymistä voidaan arvioida vain niiden omassa historiallisessa ja kulttuurisessa yhteydessä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Puhetta uskonnoista ja uskomuksista – katso tästä tärpit Kirjamessuille
HengellisyysTämänvuotisilla Helsingin Kirjamessuilla 26.–29. lokakuuta puhutaan muun muassa antiikin magiasta, keskiajan pyhimyksistä ja nykypäivän hengellisyydestä.
