Hanna Paavilainen hiljentyi rippileirillä helmirukoukseen.
Nuorisopastori haastoi omalla riparillaan
Korson seurakunnan nuorisopastori Hanna Paavilainen, 29, palaa omiin rippileirimuistoihinsa. Hän ei päästänyt rippikoulupappiaan helpolla vaan vaati vastauksia ja haastoi pohdinnoillaan.
– Se taisi olla vuosi 1997. Leiri pidettiin Nokialla Urhatun leirikeskuksessa, joka on aika lailla samanlainen kuin Vantaan seurakuntien leirikeskukset.
Uskonnot kiinnostivat Hannaa jo silloin.
– Mietin uskontojen opiskelua, vaikka mielessä pyöri ammattihaaveita näyttelemisestä mikrobiologiaan. Teologiseen tiedekuntaan lähdin, kun totesin alan olevan yleispätevä. Siellä opetetaan vieraita kieliä, viestintää, historiaa, kulttuuria ja taidettakin.
Vuosien saatossa riparit ovat muuttuneet, mutta Hannan mukaan yksi pysyy.
– Isoset ovat edelleen leirin kantava voima, joka pitää ryhmää yllä.
– On rippikoululla toki tiedollisiakin tavoitteita, mutta pikemminkin se on valmistautumista omaan ajatteluun. Riparilla voi puhua elämän vaikeistakin asioista.
Hanna on huomannut, että nykynuoret uskaltavat heittäytyä keskusteluihin.
– Nuoret ovat todella rohkeita ja uskovat aitouteen. He uskovat unelmiinsa ja siihen, että yrittämällä voi saavuttaa tavoitteensa.
Nyt mieli on haikea, sillä takana on ainakin tältä erää viimeinen kesä Korson seurakunnan rippileireillä. Marraskuussa Hannaa odottaa uusi työ Kirkon tiedotuskeskuksessa hartaustoimittajana.
– Vielä tuntuu epätodelliselta. Kroppa lähtee Korsosta, mutta mieli ei. Olen syksyn mittaan käynyt kouluissa kertomassa rippikoulusta, ja tuntuu haikealta, etten ole niiden nuorten kanssa leireillä.
Haku Vantaan seurakuntien rippikouluihin 20.10. saakka. Lisätietoja www.vantaanriparit.fi.
Näin Hanna Paavilainen muistelee omaa ripariaan: ”Isoset olivat ihan parhaita – tietenkin. Muistan hyvin iltaohjelmien leikit ja hartaudet.”
Jaa tämä artikkeli: