Ratkeaako risuaita? Hallituksen asettama työryhmä etsii uusia tapoja työttömien aktivoimiseen. Hankkeen kriitikot tarttuivat risusavottapuheisiin.
Oikeita työpaikkoja odotellessa
Työttömät halutaan mukaan yhteiskunnan toimintaan, mutta kilpailematta työmarkkinoiden kanssa.
Teksti Maaret Väkinen
Kuva Hans Eiskonen
Virallistettu rikos. Sitä on kuntouttava työtoiminta sosionomi, oikeustieteen kandidaatti Sakari Timosen mielestä.
Kuntouttavassa työtoiminnassa pitkäaikaistyöttömälle tarjotaan työtä tai muuta aktivoivaa toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Palkkio osallistumisesta on 9 euroa päivältä, ja se maksetaan toimeentulotuen lisäksi. Kieltäytymisestä seuraa sanktioita.
– Laki kuntouttavasta työtoiminnasta pitäisi nimetä laiksi palkattomasta pakkotyöstä, Uuninpankkopoika-nimisen yhteiskuntakriittisen blogin kirjoittajana tunnettu Timonen sanoo.
Timonen ehdottaa, että kuntouttava työtoiminta korvattaisiin kokonaan palkkatuetulla työllä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Jouko Karjalainen arvioi, että laki kuntouttavasta työtoiminnasta toimi ajatellulla tavalla 2000-luvun alkupuoliskon. Siihen asti kuntouttavan työtoiminnan asiakkaina oli ollut muutamia tuhansia ihmisiä.
Tilanne muuttui, kun kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuus laajennettiin koskemaan ensin nuoria ja lopulta kaikkia työttömiä.
– Alkuperäinen ajatus katosi aivan liian kauas. Kuntouttavaan työtoimintaan on haettava nyt uutta sisältöä, Karjalainen sanoo.
Hänen mielestään kuntouttava työtoiminta on joidenkin ihmisten kohdalla toimivin ratkaisu. Se on varsin joustavaa ja siihen liittyy sosiaalinen kuntoutus.
Palkkatuetussa työssä on sen sijaan normaalin palkkatyön puitteet, kuten säännöllinen työaika ja työehtosopimuksen mukainen palkka. Palkkaava yritys, säätiö tai kunta saa palkkatukea henkilön palkkaamisesta.
Karjalainen on jäsenenä sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka selvittää osallistavaa sosiaaliturvaa. Sen toimikausi päättyy helmikuussa 2015. Työryhmä pyrkii löytämään pitkäaikaistyöttömille uusia aktivointikeinoja jatkuvien kuntouttavan työtoiminnan jaksojen tilalle.
Tavoitteena on, että työllistymisedellytykset paranisivat ja syrjäytyminen vähenisi.
– Minä asettaisin tavoitteen paljon matalammalle. Että saisimme kuntouttavalle työtoiminnalle vaihtoehtoja, jotka perustuvat enemmän vapaaehtoisuuteen, ei sanktioiden lisäämiseen, Karjalainen sanoo.
Kuntouttava työtoiminta ei saa kilpailla oikeiden töiden kanssa, mutta se ei saa myöskään olla turhaksi koettua puuhastelua.
– Se on hirveän ahdas rako, missä pitäisi yrittää kehittää jotakin uutta toimintatapaa.
Uusia ideoita työttömien aktivoimiseen etsitään kuntapilottien avulla. Erilaisia työllisyyskokeiluja toteutetaan syksyn 2014 aikana kuudessa eri maakunnassa. Tavoitteena on löytää työmuotoja, jotka eivät uhkaa työmarkkinoita.
– Nyt haetaan ideoita, ei valmiita toimintamalleja. Tuloksena saatavat ideat ovat sovellettavissa myös pääkaupunkiseudulla, Jouko Karjalainen sanoo.
Pian työryhmän asettamisen jälkeen leimahti keskustelu, jossa hallitusta moitittiin orjatyön ja työttömien risusavottojen ajamisesta.
Sosiaalipolitiikan tohtori Anna-Maria Isola arvioi, että osallistavan sosiaaliturvan valmistelu on onnistuttu kampeamaan oikealle uralle alkuvaiheen vastikkeellisuuspuheiden jälkeen.
Isolan mukaan osallisuus, toisin sanottuna mahdollisuus kuulua johonkin ja vaikuttaa, on vastikkeellisuutta tärkeämpää.
– Pelkään, että keskustelu osallistavasta sosiaaliturvasta on vain retoriikkaa, jolla valmistetaan ihmisiä suurempiin muutoksiin sosiaaliturvajärjestelmässä.
Pilotteihin osallistuneiden ihmisten kokemukset ovat Jouko Karjalaisen mukaan olleet myönteisiä. Pilotit ovat kuitenkin alkuvaiheessa, joten vielä on mahdotonta sanoa, miten ihmiset kokevat osallistamisen.
Osallistavan sosiaaliturvan piloteissa on tulossa muun muassa medialeirejä, joilla harjoitellaan medialukutaitoa, mutta ei tuoteta kaupallisen median kanssa kilpailevaa sisältöä. Yhdessä pilotissa kokeillaan sosiaalitoimistojen työn kehittämiseen osallistuvaa asiakasraatia.
Perinteisempää kuntouttavaa työtoimintaa edustaa Rauman pilotti, jossa työllistettävät ovat muun muassa ulkoiluttaneet vanhuksia.
Mikäli sosiaaliturvan vastikkeellisuus lisääntyy, aktivointitoimenpiteistä kieltäytymisestä seuraisi työttömyysturvaa saaville karenssi ja toimeentulotukea saaville perusosan alentaminen.
Kelan tutkimusjohtaja, professori Olli Kangas pitää osallisuushankkeen vaarana sitä, että lopputuloksena syntyy jälleen uusi byrokraattinen malli.
– Se lisäisi entisestään sosiaaliturvajärjestelmän sekavuutta. Mielestäni koko sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi uudistaa päällekkäisyyksien välttämiseksi, Kangas sanoo.
Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund perää osallisuuskeskusteluun aitoa vastavuoroisuutta. Ihminen ei saa jäädä vain toimenpiteiden kohteeksi, jota ”auktoriteettitaho potkii kohti toivottua aktiviteettia”.
Osallistamisen lähtökohdaksi pitäisi Björklundin mukaan ottaa ihmisen omat voimavarat ja tilanne.
– Kaikilla ihmisillä, myös vaikeaan asemaan joutuneilla, on osaamista ja taitoja, joista olisi yhteiskunnassa hyötyä, Björklund painottaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Professori Hiilamo ja työryhmä: Nuorten osallistumistulo tekisi sosiaaliturvajärjestelmastä kannustavamman
AjankohtaistaNykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kannustinloukko, joka johtaa helposti syrjäytymiseen.