Öin ja päivin
Elämä on monimutkaista ja ihmisiä ovat kiinnostaneet sukupolvesta toiseen samat isot kysymykset, kuten huominen, eilinen, rakkaus ja tuska. Matti Huhta on koonnut fraasikirjaansa Aamunkoitosta tähtiyöhön (Ajatus 2008) näiden askarruttavien aiheiden ilmentymiä iskelmä- ja myös virsilyriikassa.
Laulujen pieni ihminen on hämmennyksissä suuressa maailmassa. "Siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan, kiteytti Unto Mononen Satumaassaan. Useimmille siivet ovat kuitenkin liian suureellinen haave, joten useimmiten käydään uudelleen eiliseen. Kaikkein vaikeinta ainakin laulujen perusteella on kohdata huominen.
"Tule vielä kerran, aamu sarastaa, anna mulle voimaa kestää tulevaa", pyytelee Kirka kappaleessa Surun pyyhit silmistäni. "Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen" anelee puolestaan Katri Helena.
Iskelmissä myös vakuutetaan uskoa huomiseen. "Uskon huomiseen sinivalkoiseen, suveen kultaiseen ja hangen hohteeseen", laulaa Paula Koivuniemi. Juha Vainio on samoilla linjoilla todeten: "Mä uskon huomispäivään".
Virsiperinteessämme ollaan hyvin tietoisia siitä, että huomiseen pääseminen ei ole itsestään selvää ja että siinä tarvitaan jo korkeampia voimia. Yksi mahdollisuus on lähestyä huomista virren 480 pohjalta uskomalla, että asia on hallinnassa: "Huomispäivää tunne en, sinä hoidat myöskin sen."
Virsiperinteeseen kuuluu myös, että huomiseen voidaan luottaa 24 tuntia vuorokaudessa. "Näin Herraasi saat luottaa, öin päivin kokonaan", veisataan virressä 8. Tosin virsistä iskelmän puolella levinnyt öin ja päivin -kielikuva on viitannut kevyen musiikin puolella jo pitkään lihalliseen, ihmisten väliseen rakkauteen.
Jaa tämä artikkeli: