— Pilapiirros on kerronnallisesti haastava, sillä käytettävissä on vain yksi ruutu, sanoo Ville Ranta.
Oivalluksen hetkiä
Ville Ranta käy piirtäen tietämättömyyttä vastaan.
Putin, paavi ja perussuomalaiset. Sosiaalitädit, lestadiolaiset, vapaa-ajattelijat. Siinä pieni otos porukoista, joita sarjakuvataiteilija Ville Ranta on ehtinyt sohaista niiden kolmen vuoden aikana, joina hän on tehnyt pilapiirroksia Helsingissä ilmestyvään Kirkko ja kaupunki -lehteen.
Kirkko ja kaupungin lukija on tottunut siihen, että takasivulla, jossa Rannan piirrokset julkaistaan, niitä myös kommentoidaan lukijakirjeissä. Toistaiseksi pahimman metakan sai aikaan viime joulun alla julkaistu piirros, joka poiki myös kantelun Julkisen sanan neuvostoon.
Piirroksessa Timo Soinin näköinen joulupukki ja perussuomalaisten kansanedustajia muistuttava tonttujoukko toivottavat hyvää joulua kaikille suomalaisille heteroseksuaaleille valkoihoisille konservatiiveille — ja paskaa joulua muille.
— Minusta se ei ollut piirroksena poikkeuksellisen ilkeä tai raju. Mutta koskaan ei tiedä, mikä ihmisiä ärsyttää. Kun loukkaantumisten ketju lähtee liikkeelle, se tuntuu kasvavan eksponentiaalisesti, Ranta sanoo.
Hänen mielestään keskustelu ja arvostelu ovat hyvä merkki. Ne kertovat siitä, että ihmiset ottavat asioita henkilökohtaisesti ja tosissaan.
— On ihan illuusio, että ihmiset olisivat nykyään välinpitämättömiä, saati sitten suvaitsevaisia.
Työpäivästä saattaa vierähtää useampikin tunti ilman, että Ville Ranta ottaa kynää käteensä. Ensin on ajatus.
— Monesti ajattelen piirroksen taakse kokonaisen tarinan. Kun asioita ei sano kovin suoraan, lukija saa oivalluksen hetken.
Mutta aina lukija ei oivalla. Ranta hymähtää, että aika usein se, mitä piirroksen hahmot tekevät tai sanovat, henkilöidään piirtäjän mielipiteiksi.
— Ikään kuin olisin niin tyhmä, että piirtäisin sokkona itsestäni.
Moraalinen ulottuvuus on Rannalle tärkeä. Se ei tarkoita saarnaamista vaan pikemminkin puutteiden tai virheiden näyttämistä. Herra- tai rosvojahdissa hän ei kuulemma ole.
— En ulkoista maailman ongelmia ja vääryyksiä johonkin tiettyyn porukkaan. Ennemmin haluan osoittaa, kuinka tavallisia pilkkani kohteet ovat.
— Monet konfliktit ovat seurausta siitä, että ihmiset eivät tiedosta omia pyyteitään. Kaikki haluavat hyvää, mutta silti tapahtuu huonoja asioita. Ihmisillä on epärealistinen käsitys asioista ja he luulevat itsestään liikoja. En itsekään ole sen yläpuolella.
Ranta ottaa esimerkiksi perussuomalaiset, jotka tuntuvat ajattelevan, että kunhan he lähtevät politiikkaan, asiat varmasti muuttuvat ja vääryydet oikaistaan.
— ”Tehhään ite, niin tullee parempi”. Siinä on kyse naiiviudesta ja tietämättömyydestä, vaikka ilmiö sinänsä on hyvä. Toisaalta tietämättömyys on saanut maailmassa paljon pahaa aikaan. Siksi piiskaan sitä niin paljon.
Politiikka on Ville Rannan mukaan helppo aihe pilapiirtäjälle. Niin on myös syrjintä.
— Syrjintä, ovat sen kohteena sitten maahanmuuttajat, vanhukset tai homot, ilmenee niin selväpiirteisenä, että sitä voi ja täytyykin osoitella.
Rannan syrjittyjen luettelossa on myös kaksi hieman yllättävää ryhmää: kristityt ja miehet. Miten kristittyjä muka syrjitään Suomessa, jossa noin 80 prosenttia väestöstä kuuluu johonkin kirkkokuntaan?
— On paljon ennakkoluuloisia ja tuomitsevia asenteita ja puhdasta tietämättömyyttä. Kristittyjä pidetään jotenkin tyhminä, Ranta vastaa.
Hän on saanut ennakkoluuloista oman osansa ryhdyttyään seurakuntalehden pilapiirtäjäksi.
— Todella paljon on tullut sellaisia kommentteja, että mitä sinä teet seurakuntalehdessä, oletko joku uskovainen vai. Sekä uskonnonvastaiset kulttuuripiirit että kunnon uskovaiset ovat kertoneet minulle, että olen väärässä lehdessä.
Entä mikä miesten asemassa mahtaa olla pielessä?
— Tasa-arvotaistelu on pettänyt miehet. On selkeitä tapauksia, joissa miehiä sorretaan sukupuolensa vuoksi. Asevelvollisuus on yksi niistä.
Rannan mukaan miehet ovat joutuneet myös äitimyytillä alistetuiksi. Se näkyy esimerkiksi siinä, että avioeroissa isän asema on heikompi.
— Sitä vähätellään ja sille jopa naureskellaan. Pitäisi pystyä näkemään, että ketkä tahansa voivat syrjiä ja joutua syrjityiksi.
Ville Ranta itse on ortodoksi, mutta hän on piirrostyönsä vuoksi seurannut luterilaisen kirkon elämää tavallista tarkemmin. Hänestä se näyttää lähes kaikissa asioissa kulkevan muutamia vuosikymmeniä muun yhteiskunnan jäljessä.
— Mutta se on pientä, kun vertaa ortodoksiseen ja katoliseen kirkkoon, jotka ovat vuosisatoja jäljessä.
— Luterilainen kirkko on hirveän suuri, byrokraattinen instituutio, mutta minusta tuntuu, että se haluaa muuttua yhteisöllisemmäksi. Vaikealta se tosin näyttää.
Ranta muistuttaa, että kirkko ja kristinusko eivät ole sama asia.
— Kristinusko ei ole samalla tavalla jämähtänyt tai byrokraattinen kuin kirkot, vaan monipuolinen ja syvä. Jo tällä kaksinaisuudella leikkiminen elättäisi pilapiirtäjän pitkään — mutta se on liian helppo ja itsestään selvä aihe. Tärkeämpi pilkan kohde minulle ovat ihmiset, jotka eivät tiedä kristinuskosta mitään, mutta silti ovat olevinaan valistuneita ja arvomaailmaltaan oikeassa.
Kun Rannalta tivaa lisää epäkohtia, joita hän kirkon liepeillä on havainnut, häntä naurattaa.
— Te luterilaiset ette koskaan saa tarpeeksi itsenne ruoskimisesta. Minulle siitä jopa maksetaan! Uskontojen piirissä itsekritiikki on aika harvinaista. Ei ortodoksisen kirkon lehdessä tulisi kuuloonkaan julkaista kirkkoa arvostelevia pilapiirroksia.
Ville Rannan pilapiirroksista koottu Erimielisyyden etiikka -näyttely 23.9. asti Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Piirroksista on julkaistu myös Ville Hännisen toimittama kirja Joku raja (WSOY 2012).
Jaa tämä artikkeli: