Olemme samalla viivalla
Nimimerkki ”Olenko aivosokea?” (VL 30.8.), meidän ajattelussamme kysymys synnistä ennen syntymää vaikuttaa aika käsittämättömältä. Iät ja ajat ihminen on kuitenkin halunnut löytää selityksen tapahtumille, syyn sairauksille ja elämän muille vastoinkäymisille. Vaikea asia voi olla helpompi ymmärtää ja hyväksyä, jos tietää, tai luulee tietävänsä, mistä se johtuu ja kuka sen on aiheuttanut.
Raamatun aikaan ajateltiin usein, että sokeus tai sairaus yleensä oli rangaistus jostakin rikkomuksesta, synnistä. Syy sokeana syntymiselle oli löydettävä sokean vanhemmista tai jo sikiöasteelta. On hyvä muistaa, että meidän päiviimme asti joissakin maailman kolkissa esimerkiksi vammaisen lapsen syntymän on katsottu olevan seurausta vanhempien synnistä. Tämän vuoksi vammaiset lapset on pidetty neljän seinän sisällä. Lähetystyössä tätä vanhempien syyllistämistä ja lapsen kätkemistä on pyritty murtamaan.
Opetuslapset etsivät syyllistä, mutta Jeesuksen tuomio oli vapauttava sekä sokealle että hänen vanhemmilleen. Jeesus huomasi hänet, jonka muut tuomitsivat. Tärkeintä ei ollut menneisyys vaan nykyhetki. Mies oli Jeesuksen edessä. Hänelle tarjottiin apua ja hän suostui ottamaan sen vastaan sellaisena kuin se annettiin.
Passiivinenkaan ei saanut olla. Oli itse mentävä peseytymään Siiloan altaalle, vaikka oli edelleen sokea. Oli lähdettävä liikkeelle, vaikka merkkiäkään parantumisesta ei vielä ollut. Liikeellelähtöä taisi sitten olla miehen koko elämä: hän kertoi oppineille ja vähemmän oppineille Jeesuksesta. Hän näki Jeesuksen Jumalan Poikana. Hän sai uudenlaisen hengellisenkin näkökyvyn, tupla-avun elämäänsä.
Jeesus ei antanut selityksiä vaan käänsi huomion tähän hetkeen: ei vain vastoinkäymisiä kohdanneiden vaan meidän kaikkien on tehtävä parannus ja käännyttävä Jumalan puoleen. Olemme samalla viivalla. Turha luulla, että vastoinkäymisiltä säästyminen olisi oman hyvyyden palkka!
Vappu Olsbo
Rekolan seurakuntapastori
Jaa tämä artikkeli: