Olen ulkopuolinen
Kaikki tietävät ulkopuolisuuden tunteen. Sen, kun on ymmällään ja kuuntelee toisia ihmisiä kuin unessa. Se voi olla hauskaakin. Kun ei käsitä, mitä ympärillä tapahtuu, pääsee vastuusta.
Eräässä kirjeessään Gustave Flaubert kirjoitti, miten hyvältä tuntuu kuunnella kiivasta oudonkielistä keskustelua. Ymmärtämisen tuska rasitti äreää kirjailijaa suunnattomasti. Hän rakasti ja kaipasi typeryyden tunnetta, koska se suojeli häntä — typeryydeltä. Se suojasi häntä toisenlaiselta ulkopuolisuudelta, vihalta ja epätoivolta. Ne ovat erityisen kauheita tunteita siksi, että niissä on aina ylpeyttä mukana.
Näkemyksissään taipumattomat tosiuskovaiset valittavat noita tunteita usein, kuten taipumattomat tosiuskonnottomatkin. He näkevät elinympäristönsä joko täysin epäkristillisenä tai täysin kristillisenä. Kumpikaan ei ole totuus, mutta puhehan onkin tunteista. Tunteita ei tarvitse epäillä. Sekä fundamentalistin että kiihkoateistin turhautuminen on aito kokemus, koska ihmisten enemmistö suhtautuu kristinuskoon järkevästi ja maltillisesti, ellei välinpitämättömästi.
Koska olen koko aikuisikäni ollut kasvissyöjä, on ulkopuolisuuden tunteen inhottava puoli minulle tuttu. Elän lihansyöjien maailmassa. Eikä se ole pelkkä vaikutelma.
Tuska ja raivo täyttivät sisukseni äskenkin, kun luin sanomalehden ruokajutusta, että jauheliha on ”lapsiperheen pääraaka-aine”. Minun lapsilleni se on yhtä outo asia kuin seitan maakuntien miehille.
Mutta tällaiseen on totuttu. Meitä ei oteta lukuun.
Typerä lause teki minut surulliseksi siksi, että eräs kulttuuri-ilmiö jälleen meni luonnontieteellisestä faktasta: lapset eivät suostu syömään kasviksia.
Eivät tietenkään, kun heidät on määrätietoisesti kasvatettu syömään eläimiä.
Vielä oli suruni pohjalla sekin tieto, että lihansyönti on parasta, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastokatastrofin edistämiseksi.
Kuulkaa, lapsiperheet. Tulevat polvet saavat maksaa teidän halvasta jauhelihastanne varsin katkeran hinnan. Lasten kasvattaminen lihansyöjiksi on kuin kouluttaisi merimiehet poraamaan reikiä laivan pohjaan.
Ymmärrän, jos ette ymmärrä.
Tässähän puhuu ulkopuolinen, jolla on pokkaa väittää ymmärtävänsä, mitä ympärillä tapahtuu.
Jaa tämä artikkeli: