Olet runonlaulajien sukua, artisti Pappi!
Runonlausuntaa ja metallimusiikkia yhdistävä artisti Pappi on julkaissut ensimmäisen levynsä.
Piiloudut kaapuun, koska tahdot salata todellisen minäsi.
– Eihän Pappi piiloudu kaapuun vaan pikemminkin paljastaa itsensä. Munkin kaapu ja risti ovat symboleja, jotka kavaltavat heti, että kyseessä on uskonnollinen ihminen. Pappia ei voi narauttaa hengellisestä maailmankuvasta, koska tämä ulottuvuus on ilmeinen.
Olet noussut ilmiöksi rock-piireissä, koska olet toiminut paremmin kuin muut papit.
– Pappi on toki huomioitu ilahduttavasti rock-lehdissä. Syykin lienee selvä. Käsitykseni mukaan varsin harvat papit huutavat hardcore-metallia tai lausuvat spoken word -runoutta apokalyptisten pörinöiden päälle. Pappi ei siis lähesty rock-piirejä pappina vaan artistina ja ennen kaikkea nelimiehisenä bändinä.
Kollegat ovat paheksuneet sinua.
– En tiedä, ovatko papit kuunnelleet Pappia. 1980-luvulla pelkkä afrikkalainen gospelmessu riitti herättämään lööppitason pahennusta, mutta nykyiset kirkonmiehet ovat näemmä sen verran sivistyneitä, etteivät vedä hernettä nenään turhanpäiten.
Laulat Haudan partaalla -kappaleessa ”on Suomi sydämessäni”. Nykyajan meininki huolestuttaa sinua.
– Suomen kieli uskomattomassa rikkaudessaan on minulle rakas. Se taipuu niin runoon kuin rukoukseenkin. Olen myös huolestunut. Väittäisin, että tietynlainen materialistinen maailmankuva on raivannut salakavalasti itsensä viralliseksi totuudeksi. Jumalalle, sielulle ja muille vastaaville asioille ei ole sijaa sellaisessa maailmankuvassa. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla koventunut arvomaailma ja kilpailuyhteiskunta.
Levystä tulee mieleen katolilaisuus. Taidat olla paavin miehiä.
– Olen koulutukseltani teologi ja uskonsuunnaltani luterilainen. Koen kuitenkin vahvasti vetoa katolilaisuuteen ja ortodoksisuuteen sekä teologisista että esteettisistä syistä. Ne ovat nykymaailmassa luterilaisuutta selvemmin vastakulttuuria. Toki myös luterilaisuudesta löytyy mystiikkaa ja kulttuurista rikkautta. Minulle kristinusko on ennen kaikkea tie, totuus ja elämä, ei vakuutuspaperi jossain kirjahyllyyn survotussa kansiossa.
Lauluissasi pieni ihminen tarpoo äärettömän taivaan alla, rämpii suolla ja kapuaa vaaralle eikä voi olla hämmästelemättä karun luonnon kauneutta, vaikka kengät hiertävät. Olet runonlaulajien sukua.
– Epäilemättä kainuulainen mentaliteetti ja luontokuvasto heijastuvat teksteissäni. Muutenkin vanhempi suomalainen runous, kuten Kaarlo Sarkian ja Aaro Hellaakosken tuotanto, inspiroi.
Jaa tämä artikkeli: