Tasa-arvopiikki byrokratian lihassa. Näin oppimistulosten arviointipäällikkö Ritva Jakku-Sihvonen kuvaa elämäntyötään opetushallituksessa, josta hän jää loppukesällä eläkkeelle.
Olipa kerran peruskoulu
Helsingin koulut jakaantuvat yhä selvemmin hyviin ja huonoihin. Oppimistulosten arvioinnin päällikkö Ritva Jakku-Sihvonen kertoo, miten suunta käännetään.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Sirpa Päivinen
Kerro, kuinka pitkälle olet opiskellut, niin oppimistulosten arviointipäällikkö Ritva Jakku-Sihvonen ennustaa, millaisen todistuksen lapsesi saa.
Erityisesti äitien koulutuksella on voimakas yhteys heidän lastensa pärjäämiseen peruskoulussa. Helsingissä se selittää jo 75 prosenttia koulujen oppimistuloksista.
Koululaiset menestyvät korkeakoulutettujen suosimissa kaupunginosissa, joissa vanhemmat patistavat lapsiaan tekemään läksyjä ja luokkakaverinkin pitää lukea kokeisiin.
– Helsingissä koulujen eriytyminen on jo edennyt.
Matala koulutustaso keskittyy itäiseen ja koilliseen Helsinkiin, korkea eteläisiin kaupunginosiin. Jakku-Sihvonen ei halua nimetä erilaisia kaupunginosia, mutta Helsingin kaupungin tilastokeskuksen tilastoissa ääripäät ovat Lauttasaari ja Jakomäki.
Lauttasaaressa runsas puolet yli 15-vuotiaista on korkeakoulutettuja, Jakomäessä noin joka kymmenes. Jakomäkeläisistä runsas puolet on käynyt korkeintaan peruskoulun.
Jakku-Sihvonen katsoo vakavana silmälasiensa läpi. Kevätaurinko tulvii Hakaniemenrannassa sijaitsevan Opetushallituksen työhuoneen ikkunoista seinälle ripustettuun kissagrafiikkaan, ja näkymä avautuu meren yli Kruununhaan arvotaloihin.
Tutkimusprofessorin ajatukset ovat kuitenkin Ranskan ja Englannin suurkaupunkien lähiöissä, joista näköalattomien nuorten mellakat taannoin lähtivät.
– Tulevaisuutemme näyttää siltä, jos perusopetus ei tasoita lähtökohtia.
Peruskoulun historia meni näin: Kansakoulu ja oppikoulu jakoivat lapset koulutettaviin ja niihin, joihin ei tuhlattu oppia. Vuonna 1970 jaon syrjäytti peruskoulu, joka takasi köyhän laita-alueen kasvatille saman yleissivistyksen kuin rikkaan perheen jälkikasvulle.
1990-luvulla tutkittiin, onnistuiko peruskoulu lisäämään tasa-arvoa. Pääsivätkö kouluttamattomien vanhempien lapset vaikka akateemiselle uralle, jos heillä oli siihen taipumuksia?
Tulokset olivat loistavia! Peruskoulu oli onnistunut.
Ensimmäisessä Pisa-tutkimuksessa lapset pärjäsivät hienosti. Suomi oli tasa-arvoisen peruskoulutuksen mallimaa.
Ritva Jakku-Sihvonen huokaisee syvään. Violetti huopahelminauha nousee ja laskee pinkin jakun rintamuksella.
– 1990-luvun lama oli kohtalokas peruskoululle.
Ryhmäkokoja ei enää rajattu laissa. Oppilaat kierrättivät sutattuja kirjoja. Opetussuunnitelman perusteita väljennettiin, ja koulut alkoivat profiloitua. Yhtenäisyys väheni.
Samaan aikaan työttömyys kohteli alueita eri tavoin, ja oma pärjääminen alkoi kiinnostaa enemmän kuin yhteiskunnallinen tasa-arvo.
Koulushoppailu on yksi seuraus koulujen eriytymisestä. Helsingin Sanomat uutisoi viime vuonna, että joillakin alueilla yli puolet perheistä valitsee lapselleen muun kuin lähikoulun. Netin keskustelupalstoilla levitetään listoja no-go-kouluista .
Jakku-Sihvonen tarjoaa taatelia ja huokaa taas.
– Oman lapsen eristäminen huono-osaisista lapsista ei takaa, että hänellä on hyvä tulevaisuus. Se on sinisilmäistä oman edun tavoittelua.
Niin. Pariisin ja Lontoon lähiöiden mellakat vaikuttivat keskiluokankin elämään.
Tutkimusprofessori pitää puheen, jossa toistuvat kansakunnan tulevaisuus ja sivistysyhteiskunta. Sitten hän pehmentää moitettaan vanhemmille:
– Jos herää huoli lähikoulun tasosta, siellä kannattaa käydä tutustumassa. Voi tulla iloisia yllätyksiä, mutta myös pettymyksiä. Koulut ovat jo eriytyneet.
Jakku-Sihvonen uskoo, että opettajat tekevät joka koulussa hyvää työtä. Suurin ero on luokkakaverien koulumotivaatiossa.
Helsingin kaupunki tasoittaa peruskoulujen eroja positiivisen diskriminaation tuella . Kuluvana vuonna sitä on käytettävissä 3,7 miljoonaa euroa, eli hieman viime vuotta enemmän.
Ylimääräistä rahaa jaetaan helsinkiläiskouluille kolmella kaupunginosaan liittyvällä perusteella. Sitä saa, kun alueella on paljon työttömiä, vain peruskoulun käyneitä 30–54-vuotiaita ja ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.
Jakku-Sihvonen kehuu tukea, jolla on palkattu lisää opettajia ja kouluavustajia sekä pyöritetty kerhoja. Tuen vaikutusta oppimistuloksiin ei kuitenkaan ole tutkittu.
Positiivisen diskriminaation tukea saavia kouluja ei haluta leimaamisen pelossa nimetä. Vanhempien nettikeskusteluissa tuesta puhutaan nimittäin syrjäytymisrahana .
Miten koulujen jakaantuminen hyviin ja huonoihin sitten pysäytetään? Pitkän linjan kasvatustieteilijän ratkaisu ovat pienet opetusryhmät sekä oman kielen opetus kaikille.
– Lapsen saa kyllä oppimaan, jos koulutettu opettaja pystyy antamaan hänelle aikaansa.
Ritva Jakku-Sihvosen mielestä 12–16 lasta olisi sopiva opetusryhmä alakoulussa ja 16–20 lasta yläkoulussa. Jos raha ei muuten riitä, Jakku-Sihvonen pienentäisi kaikkien opetusryhmiä vaikka alueellisen tuen kustannuksella.
– Nykylapset ovat pienistä perheistä ja tottuneet saamaan huomiota, tukea ja ohjausta aikuisilta. Heille täytyy myös antaa sitä.
Opetusryhmien pienentäminen merkitsisi lisäopettajien palkkaamista. Niitä Jakku-Sihvonen on ollut itsekin kouluttamassa Helsingin yliopistossa virkamiesuransa ohessa.
Jakku-Sihvonen vannoo myös lastentarhanopettajan ohjaaman varhaiskasvatuksen nimiin. Hänestä lapsi voi hyvin aloittaa päivähoidon yksivuotiaana.
Laadukas varhaiskasvatus antaa hyvän pohjan kouluun.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Peruskoulu heilahti digiaikaan – kokeet, läksyt ja oppikirjat vähenivät
Hyvä elämäPeruskoulun päivityksessä oppilaat saavat lisää vastuuta ja opettajat valmentajan roolin. Monen mielestä järjestelmä vahvistaa eroja oppilaiden välillä.