Peruskoulu heilahti digiaikaan – kokeet, läksyt ja oppikirjat vähenivät
Peruskoulun päivityksessä oppilaat saavat lisää vastuuta ja opettajat valmentajan roolin. Monen mielestä järjestelmä vahvistaa eroja oppilaiden välillä.
Arttu käy peruskoulun viidettä luokkaa Helsingissä. Tänä syksynä on tullut läksyjä vain vieraasta kielestä. Muissa aineissa on projekteja tai urakoita, joita kirjataan sähköiseen portfolioon.
Vanhemmista tuntuu joskus kuin lapsi olisi yrittäjä, joka ei tunne yritystään. Arttu on kuitenkin tyytyväinen. Tänä syksynä hänestä koulussa on ollut kivointa keskustelu ja tiedonhaku internetistä.
– Yläasteella ei ole enää oppikirjoja. Me harjoittelemme sitä varten, Arttu arvelee.
– Tarkat läksyt tuntuvat vanhanaikaiselta koululta, jota kuuluu vihata.
– Portfoliot tulivat viime vuonna. Keväällä olin tosi paljon jäljessä, kun sen täyttäminen jäi viime tinkaan enkä opetellut tarpeeksi sen käyttämistä. Mutta nyt aion tsempata, 11-vuotias kertoo.
Siitä en ymmärtänyt oikeastaan mitään.
- Viidesluokkalainen Arttu arviointikaavakkeesta
Enemmän itsenäisyyttä ja digitaalisuutta
Uudet opetussuunnitelman perusteet otettiin alakouluissa käyttöön vuosi sitten. Valtakunnallisia periaatteita sovelletaan eri kunnissa ja kouluissa eri tavoin. Näkyviä muutoksia ovat todistusten, kokeiden, läksyjen ja oppikirjojen vähentyminen. Puhutuimpia muutoksia ovat itsenäisyys ja digitaalisuus.
– Meillä on yleensä tunnilla vihkot ja tietokoneet, Arttu kertoo.
Todistusten sijaan koulussa käydään arviointikeskustelua ja tehdään itsearviointia. Arttu saa sanallista palautetta itseltään, opettajalta ja myös luokkakavereilta. Omasta pärjäämisestä saa selvimmän käsityksen "tulkitsemalla ilmapiiriä".
Itseä arvioidaan seitsemällä osa-alueella. Artun koulussa oppilaat saivat arvioida esimerkiksi "tieto- ja viestintäteknologisia vuorovaikutustaitojaan ja verkostoitumistaan" sekä osaamistaan lohkolla "vastuullisuus, laki ja tekijänoikeudet sekä turvallisuus ja riskienhallinta".
– Siitä en ymmärtänyt oikeastaan mitään enkä muista yhtään mitä siinä oli, Arttu sanoo arviointikaavakkeesta.
Pelkät oppiaineet eivät enää riitä
Muutosten takana on uusi näkemys 21. vuosisadan vaatimuksista.
Espoolaisen Toppelundin ala-asteen rehtori Hanna Talola on osallistunut opetussuunnitelmatyöhön kuntatasolla va. opetuspäällikkönä. Hänen mukaansa kyseessä on uusi näkemys koulusta, oppimisesta ja opettamisesta.
– Ei riitä enää, että koulussa opetetaan oppiaineita ja tietoja, Talola kuvaa.
Uudistuksen tavoitteena ovat nuo seitsemän taitojen osa-aluetta. Oppiaineita ei ole poistettu, mutta suunnitelmassa korostetaan nyt taitoja. Sellaisia kuin osallistuminen, vaikuttaminen ja yrittäjyystaidot. Talolan mukaan siihen kuuluu opettajan roolin muutos.
– Opettaja on entistä enemmän oppimisprosessin ohjaaja ja valmentaja.
Oppilaan taitoja arvioidaan sanallisesti
Siinä, missä opettaja antoi ennen lapsille numeroita eri aineista, arviointi on nyt sanallista ja kohdistuu taitoihin.
Tätä artikkelia varten haastateltiin kolmea alaluokkien opettajaa, joista kukaan ei halua esiintyä omalla nimellään.
– Aihe on arka ja kynnys kritisoida kunnan ja koulun päätöksiä on korkea, perusteli erityisopettaja Minna Vantaalta.
Hänestä uusi systeemi on eriarvoistava. Se suosii hyväosaisia ja lahjakkaita.
– Verkko on paljon vaativampi lapsille, joilla on toiminnanohjauksen häiriöitä, joiden kotona ei ole tietokonetta, joilla ei ole älypuhelinta tai jotka eivät saa medialukutaitoon tukea kotoaan, hän sanoo.
– Uudistus edellyttää toiminnallista lukutaitoa. Minun oppilaillani ei ole täysin edes mekaanista lukutaitoa, sanoo Minna, jonka erään oppilaan koulunkäynti keskeytyi pitkäksi ajaksi projektimaisuuden vuoksi.
Opettajan pitäisi olla kuin gradunohjaaja, paitsi että tietokoneita kolmellekymmenelle on kuusi.
- Kolmannen luokan opettaja Sanna
Saatiin utopistisen ihanteellinen hahmotelma
Heiluri, jonka seuraava nytkähdys pyyhkii ilmiöoppimisen yli noin kymmenen vuoden kuluttua. Näin opetussuunnitelman tulevaisuuden näkee helsinkiläisen alakoulun opettaja Elisa.
– Joka toinen uusi suunnitelma on maalaileva ja joka toinen palaa määriteltyihin sisältöihin. Tämänkertainen on utopistisen ihanteellinen hahmotelma.
– Edellinen perustui ajatukseen tiedon rakentumisesta edellisten tietojen päälle. Ilmiöoppiminen tuntuu syrjäyttäneen tämän. Pian jokin uusi ismi korvaa sen, Elisa ennustaa.
Helsinkiläisen kolmannen luokan opettaja Sanna näkee uudistuksen vaativan liikaa sekä oppilailta että opettajalta.
– Opettajan pitäisi olla kuin gradunohjaaja, paitsi, että tietokoneita kolmellekymmenelle on kuusi eivätkä yhdeksänvuotiaat osaa asettaa tutkimuskysymystä, hän kuvailee.
Sannan mielestä koulut ovat liian epätasa-arvoisessa asemassa laitteiden suhteen. Ilmiöoppimista hän pitää uudelleen keksittynä pyöränä.
– Ihmettelin, kun uuden suunnitelman esittelyn yhteydessä opetuksesta puhuttiin niin rumasti. Sanottiin, että "enää ei voi kaataa tietoa lasten päähän", ikään kuin me yrittäisimme tehdä niin.
Koulu ei voi olla pelkkää ilmiöoppimista eikä kone korvaa ihmistä.
- Kolmannen luokan opettaja Sanna
Miksi kirjoista on tullut "pahoja"?
Sanna on huolissaan yleissivistyksestä.
– Koulu ei voi olla pelkkää ilmiöoppimista eikä kone korvaa ihmistä. En myöskään ymmärrä, miksi kirjoista on tullut pahoja. Netti ei riitä, tarvitaan myös hyviä oppimateriaaleja, mutta sähköisiä ei vielä tilata tarpeeksi, hän sanoo.
Sanna on myös kuullut, että joissakin maailman huippukouluissa lasten näyttöpäätteistä olisi hiljattain luovuttu.
– Käsillä tekeminen kuten käsin kirjoittaminen on aivojumppaa. Digilaitteista tunnetaan myös huonoja vaikutuksia aivoille, hän toteaa.
Arviointi on monipuolistunut
Uudistuksessa kestävintä voi olla itsearvioinnin tuominen kouluun. Elisa uskoo siihen.
– Itsearvioinnista tulee uusi tapa. Pelkästään sanallisesta arvioinnista en tiedä; onpa sitä koetettu ennenkin ja palattu numeroarviointiin. Parhaimmillaan se on numeroita informatiivisempaa, pahimmillaan pelkkää diipadaapaa, Elisa sanoo.
Myös Sanna pitää arvioinnin kehityksestä.
– On tosi helpottavaa, että taito- ja taideaineista ei tarvitse antaa numeroa. Ylipäätään arviointi on monipuolistunut, ja oppilaat ovat yllättävän realistisia arvioidessaan itseään.
Perusopetuksen laaja-alaiset osaamistavoitteet
1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen
2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
4. Monilukutaito
5. Tieto- ja viestintätekniikan osaaminen
6. Työelämätaidot ja yrittäjyys
7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoolaiskoulu on yhteydessä neljään mantereeseen
AjankohtaistaLatokasken koulu sai tämänvuotisen globaalikasvatuspalkinnon, koska se on keksinyt uusia tapoja kansainvälisyyden tuomiseksi oppilaiden arkeen.
