Oma valinta
Ensi sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus, parantajamme. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10, Sananl. 18:4–8, 21, Jaak. 3:2–12 ja Matt. 12:33–37.
Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.
Jaak. 3:9–11
Kuluneen kesän rippileirillä nuoret antoivat jälleen ajattelemisen aihetta. Oppitunnilla keskustelimme, miksi me ihmiset sorrumme toisinaan pahan puhumiseen, juoruiluun ja totuuden peittelyyn. Teemme niin, vaikka lähtökohtaisesti arvostamme sekä itsessämme että toisissa ihmisissä rehellisyyttä, lojaaliutta ja ystävällisyyttä.
Välillä joutuu katsomaan peiliin ja nöyrtymään. Sanat ja teot ovat saattaneet mennä ristiin, siitäkin huolimatta, että olisi halunnut toimia toisin. Tämän tunnustaminen, etenkin itselle, voi tehdä kipeää.
Ihmisinä emme ole täydellisiä, meillä on heikkoutemme, olemme vajavaisia ja epäonnistumme toisinaan. Ihmiset luovat itse itselleen ja toinen toisilleen paineita täydellisyydentavoittelullaan. Jumala ei kuitenkaan vaadi meiltä mitään, hänelle me olemme täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme, kukin omalla paikallamme.
Virheiltä kukaan ei voi välttyä, mutta onneksi aina voi oppia, kun on valmis myöntämään virheensä ja tarvittaessa pyytämään ja antamaan anteeksi. Jumala on antanut meille kädet, joilla auttaa, korvat, joilla kuunnella, ja suun, jolla puhua, sekä vapauden valita. Kuuluuko suustamme kiitos vai kirous, on omalla vastuullamme.
Jaa tämä artikkeli: