Maria Peura avaa näkymiä luovan työn arkeen.
Oman kielen juurilla
Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen. Teos 2012.
Miten oma elämä lomittuu luovaan työhön? Millaisia sudenkuoppia virittää yksinään työskentely? Minne työntyvät kirjailijan henkiset juuret? Maria Peuran työpäiväkirjoistaan muokkaama teos avaa intiimin näkymän luovan työn tekijän maailmaan.
Peuralle kirjailijan työ on paitsi kirjoittamista myös ruumiin ja mielen avaavaa joogaamista, sirpalemaisen työajan kanssa selviämistä, perheen tahmean arjen kuljettamista, vertailun, kateuden, häpeän ja kunnianhimon kanssa kamppailua sekä ajoittaista nettiriippuvuutta. Terapiakin on osaltaan rakentamassa tasapainoa, jota kirjailijantyössä selviämiseen tarvitaan.
Kieli ja nöyryys ovat Peuran mukaan kirjailijan olennaisia työvälineitä. ”Minulle nöyryys taiteellisessa työssä tarkoittaa antautumista, kritiikin vastaanottamista ja toisten työn kunnioittamista.”
Intohimon kieleen taas ovat synnyttäneet Pellossa eletty lapsuus ja kannustava kotiväki sekä Timo K. Mukan teokset ja Lars Levi Laestadiuksen hurjat saarnat. Uskonnollinen sanasto ruokki lukevan tytön mielikuvitusta ja välitti voimakkaita tunteita. Vaikka lahkolaisten kohtaamisiin liittyi teini-iässä ahdistavia ja nöyryyttäviä tilanteita, kristillisen elämänpiirin vaikutuksessa muotoutui myös kokemus turvasta ja kosketus itseen.
”Rakkaus uskonnolliseen fraseologiaan ja viehtymys Vanhan testamentin käsittämättömiin kertomuksiin ja Siionin virsiin ovat lapsuudesta saakka pitäneet minua hengissä, auttaneet pysymään yhteydessä syvimpään minuuteeni yhtä varmasti kuin protestoiminen suojeli omaa aluettani nuoruusiässä”, Peura kirjoittaa.
Peuran kirja on avoin, syvä ja energinen kertomus siitä, kuinka moninaisista elämänpalasista syntyy halu luoda fiktiivisiä maailmoita. Kirja havainnollistaa senkin, kuinka kieli voi luoda meissä kaikissa aikaisempia kokemuksiamme uudistavia ja eheyttäviä sisäisiä maailmoja.
Jaa tämä artikkeli: