Aku Visala toimii tutkijana Oxfordin ja Helsingin yliopistoissa.
Onko Jumala olemassa?
Uskoa voidaan sekä puolustaa että vastustaa järjellä.
Teologian tohtori Aku Visala toimii tutkijana Helsingin ja Oxfordin yliopistoissa. Hän on uskonnonfilosofi, joka on tottunut tekemään yhteistyötä filosofien, psykologien ja evoluutiopsykologien kanssa. Hänen tutkimustyönsä moraalin ja tietoisuuden evoluutiosta edellyttää sitä.
Visalaa harmittaa, etteivät teologit aina edes yritä vastata uskontoa kritisoivien luonnontieteilijöiden kysymyksiin.
— Tiedemiehet kysyvät, miltä maailma näyttää, jos Jumala on tai ei ole olemassa. Näihin kysymyksiin ei voi vastata piiloutumalla uskonnollisen kielen taakse ja toteamalla, että uskon äidinkieli ei lainkaan viittaa näkyvään todellisuuteen.
Visalan mukaan on selvää, että Jumalaa ei voi täydellisesti kuvata ihmisten käyttämillä ja ymmärtämillä käsitteillä. Käsitteet ovat rajallisia, mutta se on eri asia kuin sanoa, että Jumalasta ei voi sanoa mitään.
— Jos meidän sanamme eivät kerro Jumalasta mitään, mistä me tiedämme, että ne eivät kerro mitään? Ja toiseksi, miksi me sitten kirkossa puhumme koko asiasta? Minusta jumalauskoon kuuluu, että käsitteillämme on selkeä kosketuspinta näkyvään todellisuuteen. Niin kristinusko myös perinteisesti väittää. Ilman tällaista kosketuspintaa emme voisi tietää emmekä puhua Jumalasta mitään.
Tiede ei ole yhtä kuin tieto
Aku Visalan mukaan jumalauskolle löytyy järkiperusteita vähintään yhtä hyvin kuin ateismille. Uskon ja tieteen välillä ei myöskään ole jatkuvaa vastakkainasettelua, vaikka asia usein näin esitetään. Siksi vuoropuhelu on mahdollista. Siinä on kuitenkin hyvä muistaa itse kunkin asiantuntemuksen rajat.
— Teologeille ei olisi haitaksi lisätieto luonnontieteistä ja erityisesti filosofiasta, jota keskustelussa tarvitaan. Sitäkin enemmän tarvittaisiin kristinuskosta kiinnostuneita luonnontieteilijöitä ja filosofeja, jotka opiskelisivat teologiaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että tietoa on niin paljon ja se on niin pirstoutunutta, että kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea. Siksi olisi hyvä tunnistaa, missä puhuu oman tieteenalansa edustajana ja missä taas ei, Visala sanoo.
Käsitys, että usko ja tiede olisivat olleet jatkuvasti napit vastakkain, on historiallisesti väärä. Vastakkainasettelua on ollut paikallisesti, ajoittain ja joissakin asioissa, mutta kristinusko on historiansa aikana pitkään ylläpitänyt koko yliopistolaitosta ja aktiivisesti tukenut tiedettä.
— Ei ole niin, että ensin oli pitkä pimeys, sitten syttyi tieteen liekki ja lopulta järjenvastaisuus väistyi. Tämä kuva luotiin 1700- ja 1800-luvulla poliittisista syistä, kun haluttiin oikeuttaa valtion valtaa kirkon ylitse ja antaa oikeutus tiedemiesten ammattikunnalle.
Tiede ei myöskään ole yhtä kuin tieto tai järki. Kaikki tieto ei ole tieteellistä tietoa ja silti asiat voivat olla totta. Emme esimerkiksi tarvitse matemaattista mallia siihen, että tiedämme, rakastammeko puolisoamme.
— Meillä on yhä kasvava tieteellisen tiedon ja teorioiden joukko. Suuri osa tieteellisistä teorioista on matkan varrella osoittautunut vääriksi ja tulevaisuudessa tulee uusia teorioita, jotka ovat entisiä parempia. Tieto kasvaa koko ajan, mutta voi hyvin olla niin, että tiede ei koskaan anna vastausta kaikkiin kysymyksiin, Visala korostaa.
Visalan mukaan luonnontieteellisissä julkaisuissa ei ilmesty artikkeleita, joissa väitettäisiin, että nyt on oikein tutkimustuloksilla osoitettu, että Jumalaa ei ole. Se on filosofinen, ei tieteellinen väite.
— Totta kai tiedemies voi esittää tällaisia väitteitä, mutta silloin pitää muistaa, ettei hän tee sitä tieteen arvovallalla ja tutkimuksen tuloksena. Esimerkiksi evoluutiobiologi Richard Dawkins ei uskontoa kritisoivissa kirjoissaan tätä eroa tee. Lopputulos ei ole tiedettä, vaan todella huonoa filosofiaa, Visala näpäyttää.
Jumalausko selittää hyvin maailmaa
Monet tieteen tuloksista ovat haasteita uskonnolliselle maailmankuvalle.
— Haasteen edessä ei pidä laittaa päätä pensaaseen. Pitää rehellisesti kysyä, miten uskonnon totena pitämät asiat kestävät haasteen, sanoo Visala, joka on kirjoittanut kirjan Mitä tiede ei voi kertoa sinulle (Perussanoma Oy 2010).
— Monien ihmisten omakohtainen kokemus on, että Jumala on olemassa. Usko on kautta historian tuonut mielekkyyttä ihmisten elämään. Nämä ovat käytännöllisiä vastauksia uskon toimivuuteen. Totuuskysymykseen voidaan vastata, että kuva, joka meillä nyt maailmasta on, sopii varsin hyvin yhteen jumalauskon kanssa.
Teismi eli jumalausko selittää monia maailman piirteitä johdonmukaisesti ja joissakin asioissa jopa paremmin kuin ateismi. Visalan mukaan teismi voi selittää muun muassa sen, miksi maailma on olemassa, miten elämä on mahdollista ja miksi täällä on tietoisia olentoja, jotka kykenevät tekemään moraalisia valintoja.
Toki silloin puhutaan aivan jostain muusta kuin siitä, että maailma olisi 6000 vuoden ikäinen.
— Kirjaimellinen luomisoppi on eri asia kuin luomisusko. Luominen tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että kaiken olevan takana on Jumala eikä maailmaa olisi olemassa ilman häntä. Jumala ei ole riippuvainen maailmasta, mutta maailman olemassaolo on riippuvainen Jumalasta.
— Nykytiedon valossa näyttää siltä, että maailmankaikkeus on rakennettu sellaiseksi, että se mahdollistaa elämän synnyn.
Niin sanottua maailmankaikkeuden hienosäätöä voidaan käyttää perusteena jumalauskolle. Esimerkiksi jos alkuräjähdyksen laajentumisnopeudessa olisi tapahtunut äärimmäisen pieni muutos, universumi olisi joko sortunut takaisin kasaan tai laajentunut niin nopeasti, että mitään ainetta ei olisi koskaan syntynyt.
— Siihen, tarvitaanko tähän selittäjäksi Jumalaa, on tietysti monia vasta-argumentteja. Olennaista on kuitenkin, että maailmankaikkeus, jonka nyt näemme, antaa tukea oletukselle, että Jumala on olemassa.
Aidosti itsestään tietoinen elämä, moraali ja arvot ovat teismin pohjalta todennäköisempiä kuin ateismin. Jotkut ateistit, kuten brittifilosofi John Gray, myöntävät tämän ja toteavat, että jos Jumalaa ei ole, myös humanismi lentää ulos ikkunasta. Sille ei nimittäin löydy perusteita. Jos ihmiset kerran ovat vain eläimiä, jotka pariutuvat ja etsivät ruokaa, niin ihmisarvo, vapaus ja moraali ovat vain aivojen kemiaa.
Miten Jumala toimii maailmassa?
Jumalan olemassaolo on siis järjellisesti perusteltavissa ja asennoituminen siihen on filosofinen ratkaisu. Paljon vaikeampi kysymys on, millä tavalla Jumala maailmassa toimii.
— Kysymykseen on monia vastauksia, joista seuraa uusia ongelmia. Yksi vastauksista on klassinen: Jumala aiheuttaa kaiken, mitä maailmassa tapahtuu, ja luonnollisen maailman itsenäisyys on hyvin pientä. Tällöin Jumala ei varsinaisesti puutu asioihin, koska hän aiheuttaa ne alusta loppuun. Tällöin mitään ristiriitaa tieteen kanssa ei voi edes syntyä: tiede tarkastelee vain sitä, mitä tällaisessa maailmassa tapahtuu, Aku Visala sanoo.
— Ongelmana on kuitenkin se, että silloin Jumala suoranaisesti aiheuttaa maailmassa myös kaiken pahan. Eikä silloin ole mitään olentoja, jotka kykenisivät aidosti itsenäisiin valintoihin. Itse tunnenkin enemmän sympatiaa sellaista näkemystä kohtaan, jota uskonnonfilosofit kutsuvat avoimeksi teismiksi.
Avoimessa teismissä Jumalan ja maailman suhde on löyhempi. Jumala on luonut maailman, jossa vaikuttavat tietyt luonnolliset voimat. Sen seurauksena syntyy tietynlaista elämää ja lopulta ihminen, joka kykenee moraalisiin valintoihin. Elämän olosuhteista seuraa, että maailmassa tapahtuu myös ikäviä ja pahoja asioita.
Kysymys ihmeistä liittyy siihen, miten Jumala toimii maailmassa yleisesti ja tekeekö hän joskus poikkeuksia luonnon normaaliin kulkuun. Kristinuskossa on pidetty esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemusta tällaisena poikkeuksena.
Visalan mukaan filosofit ovat erimielisiä siitä, mitä luonnonlait oikeastaan ovat. Onko ne kirjattu maailman syvärakenteisiin vai ovatko ne lähinnä meidän tekemiämme yleistyksiä siitä, miten asiat näyttävät tapahtuvan? Vastauksesta riippuu myös se, miten ymmärrämme ihmeen idean. Edellyttääkö Jumalan toiminta aina jonkin luonnon säännönmukaisuuden kumoutumista vai ei, jos niitä ei aidosti ole?
— Eikä meillä sitä paitsi ole mitään takeita siitä, että vielä edes tunnemme kaikki luonnon yleiset lainalaisuudet. Tiede löytää todennäköisesti vielä jotain aivan uutta, ennakoi Visala.
Jaa tämä artikkeli: