Onko kuolevien hoidossa piilotettua eutanasiaa?
Saattohoitolääkäri Juha Hännisen mukaan tehottomista hoidoista luopuminen ja luonnollisen kuoleman salliminen kuuluvat normaaliin hoitokäytäntöön.
Sairaaloissa kohdataan päivittäin tilanteita, joissa parantumattomasti sairaan ihmisen paranemiseen tähtäävät hoidot joudutaan lopettamaan tai hoitoja ei aloiteta lainkaan. Toisinaan tästä käytetään nimitystä passiivinen eutanasia.
Saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen pitää termiä passiivinen eutanasia ongelmallisena, sillä eutanasia on aktiivinen teko. Myös Lääkäriliitto suosittaa, ettei nimitystä tulisi käyttää.
"Kyse ei ole kätketystä eutanasiasta vaan normaalista hyvästä hoitokäytännöstä. Jos hoidoilla ei enää ole potilaan elämää pidentävää vaikutusta, niistä on perusteltua luopua. Lääkäri tekee hoitopäätökset lääketieteellisin perustein ja potilasta kuunnellen", Hänninen sanoo.
Hoidoista luopumiset ovat potilaan ja omaisten kannalta vaikeita päätöksiä. Elämän loppuvaiheessa saatetaan joutua päättämään esimerkiksi, ettei potilasta kytketä hengityskoneeseen tai elvytetä. Ravitsemuksen ja suonensisäisen nesteytyksen antaminen voidaan joutua lopettamaan, kun elimistö ei enää ota ravintoa ja nestettä vastaan.
"Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa potilas ei enää pysty kommunikoimaan. Päätöksiä helpottaisi se, että mahdollisimman moni tekisi hoitotahdon, jossa ilmaisisi, milloin hänelle ei enää pidä tehdä hoitotoimenpiteitä", Juha Hänninen sanoo.
Hännisen mukaan lääkitykseen liittyy maallikoilla monia virheellisiä käsityksiä, kuten se, että runsas kipulääkitys väistämättä lyhentää elämää.
"Lääkkeet eivät nopeuta kuolemaa merkittävästi. Joskus joudutaan miettimään, onko parempi, että ihminen elää kaksi päivää kivuttomasti vai kolme päivää kivuliaasti."
- Juha Hänninen
Eutanasialle varovainen kyllä
Potilastyössä Juha Hänninen on kohdannut jonkin verran keskustelua eutanasiasta.
"Potilaat eivät tietenkään pyydä lääkäriltä sellaista, mikä on laitonta. Sitä kyllä toivotaan, että kärsimys loppuisi pian. Siitä huolimatta vain harva saattohoitopotilas tekee itsemurhan."
Hännisen kanta eutanasian laillistamiseen on myönteinen, joskin päätöstä olisi harkittava tarkkaan.
"Jos ihminen on kuolemaisillaan ja kärsii sietämättömästi, eikä häntä voida enää muuten auttaa, en näkisi syytä kieltää häneltä eutanasiaa", hän sanoo.
Hännisen mukaan elämänhalu säilyy useimmilla ihmisillä loppuun saakka. Usein elämänlaadun käsite muuttuu sairauden myötä. Hyvä saattohoito edistää sitä, että elämä tuntuu mielekkäältä loppuun saakka.
"Eutanasiaa suurempana kysymyksenä näen sen, ettei ihmisille tarjota riittävästi hoitopaikkoja. Kyse on kymmenistä tuhansista potilaista."
Tärkeintä on kuolevan luokse pysähtyminen
Terhokodissa hoidetaan potilaita, joita ei enää voida parantaa. Sairaanhoitaja Anne Kömin mukaan kuolemaa lähestyvän potilaan hoidosta keskusteleminen vaatii ammattitaitoa ja herkkyyttä. Apuna ovat saattohoidon koulutus, työnohjaus ja käytännön kokemus.
"Etenkin ruoka ja vesi ovat elämänlankoja, joista ihminen haluaisi pitää viimeiseen saakka kiinni. Potilaalle ja varsinkin omaisille tulee kertoa, mitä potilaan elimistössään tapahtuu ja mistä hoitoon liittyvät päätökset johtuvat", hän kertoo.
Kömi on hoitajana oppinut kuulostelemaan, kaipaako potilas lääketieteellisiä perusteluja vai lohduttavia sanoja.
"Potilaan ja omaisten pitää saada tuntea, että heitä kuullaan. Kuolema ei aina ole kaunis ja helppo. Teemme haastavaa kriisityötä, jossa tärkeintä on pysähtyminen ja kohtaaminen", Kömi sanoo.
Kömin mukaan monelle saattohoitopotilaalle vaikeinta on kuoleman odottaminen. Ahdistus voi joskus olla sietämätön.
"Henkiseen tuskaan on tärkeää tarjota helpotusta esimerkiksi terapeuttisin keinoin, lääkityksellä tai hengellisellä avulla."
Eutanasia on kielletty, itsemurhassa avustaminen ei
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa pitää tärkeänä sitä, että ihminen osaa luopua elämästään ja että hänen myös sallitaan kuolla, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Hoidon tehtävänä on vastata potilaan tilaan ja helpottaa sitä mahdollisuuksien mukaan.
- Jaana Hallamaa
Hallamaa toteaa, että kristillisestä näkökulmasta katsoen elämä on lahja. Elämän lopettaminen sopii tähän ajatukseen monen mielestä huonosti.
"Elämä on myös tehtävä suhteessa muihin ihmisiin. Ehkä voisi ajatella, että joissakin poikkeustapauksissa laupeus edellyttäisi toisen auttamista kuolemaan", Hallamaa pohtii.
Eutanasiakeskustelussa puhutaan ihmisen oikeudesta päättää kuolemastaan. Hallamaan mukaan eutanasia ei voi olla vain yksilön asia, sillä kuolema koskettaa aina myös läheisiä.
"Itsemurhassa avustaminen ei ole yksityishenkilölle Suomessa kiellettyä, mutta siitä vaietaan. Kuoleman kysymykset haluttaisiin siirtää terveydenhuollon ammattilaisten harteille."
Eutanasiaa perustellaan useimmiten sillä, että osa parantumattomasti sairaista kärsii kohtuuttomasti. Hallamaan mukaan keskustelua ei tulisi käydä niin yksioikoisesti.
"Jos eutanasia on vastaus, pitäisi kysyä, mikä on ongelma ja voidaanko se ratkaista jollakin muulla tavalla. Elämässä on paljon kohtuuttomuutta ja kärsimystä. Toisaalta myös mielekästä elämää voi elää monella tavalla", hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Mitä Jumala tekisi, jos antaisit saamasi elämän lahjan takaisin?
PuheenvuorotIhmiskunnan yhteinen tavoite on hyvä elämä. Miksi ei siis myös hyvä kuolema? kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
