Kolumni: Mitä Jumala tekisi, jos antaisit saamasi elämän lahjan takaisin?
Ihmiskunnan yhteinen tavoite on hyvä elämä. Miksi ei siis myös hyvä kuolema? kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
Pyhäinpäivänä ajattelimme kuolleita ja kuolemaa. Sen aatonaattona ajattelimme kuolemista, sillä marraskuun toinen on kansainvälinen hyvän kuoleman päivä.
Asia on mitä ilmeisimmin ajankohtainen. Samana päivänä avattu uusi kansalaisaloite eutanasian puolesta sai päivässä heti 10 000 allekirjoittajaa. Edellinenkin aloite keräsi seitsemän vuotta sitten hetkessä, kahdessa kuukaudessa, 63 000 nimeä. Kansanedustajien enemmistö oli vaalikoneissa kannattanut lakia, mutta lopullisessa äänestyksessä esitys kaatui ja lirisi kahteen komiteaan. Toinen niistä valmisteli esityksen palliatiiviseksi ja saattohoidoksi, toinen ei päässyt yksimielisyyteen edes eutanasian määritelmästä.
Eutanasia suomentuu kirjaimellisesti hyväksi kuolemaksi. Se voi olla lääkärin suorittama tai avustettu; vastustajat käyttävät sitkeästi sanaa armomurha. Suomalaisista suurin osa on aloitteen kannalla, mutta muun muassa lääkärien ammattiliitto ja kirkko ovat sitä vastaan – julkisesti.
Perusteluna käytetään sitä, että hyvä kivunlievitys ja saattohoito riittävät kyllä. Mutta ne, jotka ovat nähneet, miten ne eivät olekaan riittäneet, vaan ovat joutuneet todistamaan läheisen mieletöntä kärsimystä, joutuvat ainakin mielessään ottamaan kantaa kuolinapuun.
Onko elämää jatkettava millaisena ja mihin hintaan tahansa?
Emme voi väistää kysymystä kuolemisen tavasta – niin moni ottaa sen jo nyt omiin käsiinsä. Tasan eivät kohtalot tässäkään käy, sillä varakas voi kuolla kivutta matkustamalla kymmenillä tuhansilla Sveitsiin. Tavikset ajavat kipujensa takia päin rekkaa.
Jotkut ovat keränneet itselleen lääkkeistä kuolinapteekin – jonka käyttö todennäköisesti tulee surkeasti epäonnistumaan. Eikä voi olla miettimättä, mitä miettivät ne yli kaksisataa vanhusta vuosittain, jotka tappavat itsensä. On karmea ajatus, että he tekevät niin nähtyään edessä uhkaavan heitteillejätön – yhtä karmea kuin pelottelu sillä, että yhteiskunta alkaisi väärinkäyttää eutanasiaa vanhuskustannusten leikkaamiseksi.
Kun presidenttiehdokkaaltakin menivät mennäpyhänä televisiossa sekaisin elvytyskielto, ihmisen itsemääräämisoikeus ja kuolemanahdistus, ei ihme, että tavallisen ihmisen mielenmaisemassa on epäselvää, onko elämää jatkettava millaisena ja mihin hintaan tahansa. Jos ajattelet, että elämä on Jumalan lahja, mitä arvelet hänen tekevän, jos sanoisit haluavasi antaa sen hänelle takaisin?
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Nyt murennetaan kymmentä käskyä, mutta ne ovat edelleen kovaa kamaa
PuheenvuorotKaikkea on ymmärrettävä, mutta kaikkea ei pidä hyväksyä. Käskyt ovat yllättävän hyvä työkalu, kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
