Onko naisilla tippaleipäaivot?

Aivoja on verrattu tippaleipään, eikä pelkästään poimuisen ulkonäkönsä vuoksi. Mutta toisin kuin tuo vappuherkku, aivot eivät synny kerralla. Ne muovautuvat koko ajan. Siksi sillä on väliä, mitä omillaan tekee.

27.04.2016 17:07
Salla Ranta

Miehen ja naisen eroja on selitetty erilaisilla aivoilla. Ja vaikka tutkijat yrittävät sitkeästi leikata siipiä aivomyyteiltä, aina joku muistaa kutsua puolisoaan "putkiaivoksi". Samalla tämä voi nimittää itsensä perheen "tippaleipäaivoksi", joka tekee, havainnoi ja muistaa kaiken yhtäaikaa.

Legenda tippaleipäaivoista syntyi alunperin siitä, että naisten ja miesten aivojen rakenteesta löydettiin eroja. Aivokurkiainen, joka yhdistää aivojen vasemman ja oikean lohkon toisiinsa, on naisilla keskimäärin hieman leveämpi. Tiedeuutisten pohjalta syntyi vitsi, jonka mukaan miehen aivot muistuttavat enemmän putkea ja naisen tippaleipää. Sen mukaan naisilla on aivoperäinen taipumus keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa, kun miehet pystyvät vain yhteen.

Aivotutkimus ei ole paljastanut totuutta sukupuolten synnynnäisistä eroista. Sukupuolirooleja ja ihmisten taipumuksia selittää yhä paremmin kulttuuri ja sen mallit. Ja aivoja käytetään toimimalla opittujen mallien mukaan.

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan aivokurkiaisen leveys ei ratkaise kysymystä sukupuolten välisistä eroista.

– Ensinnäkin se, miten opimme käyttäytymään, millaisia malleja meillä on ja miten ajattelemme, muokkaa aivoja. Siksi aivoja mittaamalla ei päästä lähemmäs totuutta sukupuolieroista, hän sanoo.

Sukupuolirooleja ja ihmisten taipumuksia selittää paremmin kulttuuri ja sen mallit. Aivoja käytetään toimimalla opittujen mallien mukaan.

Huotilainen vertaa aivoja lihaksiin: ne kasvavat sieltä, mistä niitä käytetään. Aivokurkiainen on erittäin muovautuva.

– Aivokurkiainen on päärata aivopuoliskoiden välillä. Sitä pitkin kulkee dataa ja paksumpi aivokurkiainen merkitsee sitä, että dataa voi siirtyä enemmän ja nopeammin. Kun tietoa siirretään paljon puolelta toiselle, rata levenee käytössä, hän selittää.

Aivokurkiaista laajentaa esimerkiksi pitkäjänteinen soittamisen tai laulamisen harjoittelu, liikunta ja aivan erityisesti tanssiminen. Silloin aivoissa syntyy vilkasta liikettä eri osien välillä.

Yksilölliset erot ihmisten välillä ovat sukupuolieroja suuremmat, Huotilainen muistuttaa.

– Kolmasosalla naisista on “miehekkäämmät” aivot kuin keskivertomiehellä ja päinvastoin, joka kolmannella miehellä on “naisellisemmat” aivot kuin keskivertonaisella, hän sanoo.

Aivopuoliskot äänestävät todellisuudesta

Aivopuoliskoilla on omat tehtävänsä. Selkeimmin niiden työnjako liittyy vartalon kahteen symmetriseen osaa: vasen aivopuolisko vastaa oikeanpuoleisten raajojen toiminnasta ja päinvastoin. Sen sijaan luovuutta, innovatiivisuutta tai herkkyyttä ei voi aivoissa mihinkään tarkasti sijoittaa.

Aivotutkijaa naurattavat suositut testit, jotka väittävät paljastavansa kumpi aivopuoliskoista on hallitseva ja millainen testaajan persoona tällöin on.

– Aivojen eri osa-alueiden työnjako on sekava ja monimutkainen järjestelmä. Sellaiset netin aivopuoliskotesteissä mainitut asiat kuten järki tai luovuus ovat aivoalueiden yhteistyötä. Esimerkiksi koko tietoisuus on eri osa-alueiden yhteinen äänestystulos, johon aivojen eri toiminnoilla ja osilla on oma vaikutuksensa, hän kuvailee.

Monilla aivoalueilla on myös niille tyypillisiä tehtäviä. Vasemmalla aivopuoliskolla sijaitsee useimpien ihmisten kielellisten taitojen keskus ja muistiin ja tarkkaavaisuuteen liittyvien taitojen kannalta oikea on tärkeämpi. Suurimmalle osalle oikeanpuoleinen näkökenttä on herkemmän havainnoinnin kohde kuin vasen.

Multitasking on urbaanilegenda

Tippaleipäaivoilla voi tehdä monta asiaa yhtäaikaa, fingelskaksi harjoittaa multitaskingia. Aivotutkijan mukaan koko käsite on fantasiaa, koska oikeasti keskittyä voi vain yhteen asiaan.

– Tarkkaavaisuus kohdistuu yhteen asiaan kerrallaan. Multitaskingilla tarkoitetaan oikeastaan sitä, että aivot keskittyvät lyhyessä ajassa moneen asiaan peräkkäin tai vuorotellen, ei siis yhtäaikaa, aivotutkija Minna Huotilainen sanoo.

Multitasking on siis keskittymistä sinne tänne eikä pitkään mihinkään. Monissa ammateissa ja elämäntilanteissa tätä taitoa joutuu kuitenkin kehittämään. Älypuhelinten ja sosiaalisen median äärellä istuvien aivot käyvät läpi sirpaletiedon virtaa. Se ei ainoastaan vaadi aivoilta uudenlaista nopeutta, vaan myös muokkaa aivoja lyhytjännitteisemmiksi.

Hyppiminen tietoverkossa, somesirpaleiden, viestien ja uutisten vilkuilu pitkin päivää tekee meistä huonompia keskittymään pitkäjänteisesti, hallitsemaan suuria kokonaisuuksia ja syventymään mihinkään kunnolla.

Multitasking on siis keskittymistä sinne tänne eikä pitkään mihinkään.

Vaihtelua aivot kyllä tarvitsevat. Erityisen tärkeää aivojen kannalta on välillä nousta ylös, lähteä ulos, vaihtaa maisemaa ja liikkua. Kaikenlainen uusi tekeminen, kotoa lähteminen ja uuden kokeminen tekee hyvää muistille ja ehkäisee esimerkiksi ikääntymisen vaikutuksia aivoissa. Huotilaisen mukaan aivot eivät tarvitse vain liikuntaa, vaan ylipäätään aktiivisuutta.

– Aivojen kannalta olennaista on toimiminen, ylipäätään se että nousee sohvalta ja tekee asioita myös fyysisesti, hän kuvaa.

Esimerkiksi ajattelutyössä mekaaninen tekeminen kesken päivän virkistää. Moni luovaa työtä tekevä tietää kokemuksesta, että monituntinen pähkäily voi viedä umpikujaan, joka ratkeaakin yhtäkkiä tiskatessa, suihkussa tai kävelyllä.

– Tuttu tekeminen, jota ei tarvitse ajatella, kuten yksinkertaiset kotityöt tai taukojumppa vapauttaa kognitiivisia resursseja. Aivot työstävät asioita silloinkin, kun emme sitä tiedosta. Esimerkiksi unessa tai liikunnan aikana, Huotilainen selittää.

Kannattaa siis välillä hankkiutua autopilot-vaihteelle, niin uusia ajatuksia voi syntyä.