Laaja valikoima. – Reilun kaupan tuotteita kuten teetä, hedelmiä, kukkia, jalkapalloja, hunajaa, viiniä ja tekstiilejä on Suomen markkinoilla jo yli 1 700, kertoo Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen. Kuva: Esko Jämsä
Onko Reilu kauppa oikeasti reilua?
Ensi viikolla vietetään Reilun kaupan viikkoa. Reilu kahvi tuli kauppoihin 15 vuotta sitten. Monia epäilyttää kuitenkin, onko reilusta kaupasta oikeasti hyötyä kehitysmaiden pienviljelijöille.
1. Reilu kauppa vääristää kilpailua, koska hinnat eivät määräydy vapaasti myyjän ja ostajan kesken. Miten kommentoit väitettä, Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen?
Väite perustuu teoreettiseen malliin, mutta käytännössä näin ei ole käynyt koskaan missään. Jos kävisi, reilun kaupan sääntöjä voitaisiin muuttaa.
Tuottajille maksetaan sadosta vähintään takuuhinta, jonka on laskettu kattavan kestävän tuotannon kustannukset. Markkinahinta elää, ja joskus se on parempi kuin takuuhinta. Ostajayritys maksaa myös reilun kaupan lisän.
Nykytilanteessa takuuhinta on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi mahdollistaa viljelijöiden toimeentulo omalla työllään.
2. Reilu kauppa asettaa alueen viljelijät eriarvoiseen asemaan, kun toisille maksetaan sadosta paremmin kuin toisille.
Eli reilua olisi se, ettei yksikään viljelijä nousisi köyhyydestä? Tansanian kahvinviljelijöiden edustajat ovat sanoneet, että julkiset takuuhinnat ovat parantaneet myös muiden viljelijöiden neuvotteluasemaa. Kahvin pienviljelijät asuvat syrjäseuduilla eivätkä usein edes tiedä, mitä kahvista maksetaan lähimmän asfalttitien varressa. Asuessani Sambiassa näin, miten pikkukylien maissinviljelijät vaihtoivat satonsa käytettyihin vaatteisiin, kun he eivät tienneet maissin markkinahintaa.
3. Reilu kauppa ei ratkaise kehitysmaiden köyhien ongelmia, joten sitä ei kannata aloittaakaan.
Reilu kauppa ei tosiaan ole taikasauvan isku, joka poistaa kaikki ongelmat. Kehitysyhteistyökään ei ole sellainen. Tyttöjen koulutus ei ratkaise kaikkea eikä se, että annetaan yrityksille mahdollisimman hyvä toimintaympäristö. Köyhyys on niin monitahoinen ongelma, ettei mikään yksittäinen asia poista sitä. Siihen tarvitaan kehitysyhteistyötä, demokratiaa, ympäristön huomioimista ja reilua kaupankäyntiä.
Sloganimme on: maailma muuttuu ostos kerrallaan. Yhdellä ostoksella on vain pieni vaikutus, mutta kun tarpeeksi moni tekee niin, alkaa tapahtua. Itse pyrin muuttamaan maailmaa myös esimerkiksi äänestyskopissa.
4. Reilun kaupan kahvi maistuu pahalta.
Erilaisia kahveja on Suomen markkinoilla jo lähes 200. Onko kukaan edes tullut maistaneeksi niitä kaikkia? Kaikki isot suomalaiset paahtimot ovat mukana, ja lisäksi on monia suosittuja ulkomaisia brändejä.
Firmat tekisivät huonoa bisnestä, jos valmistaisivat sellaisia kahveja, joista kukaan ei tykkää. Pelkkä reiluus ei riitä.
5. Reilun kaupan kahvi on kallista.
Mitä enemmän reiluja tuotteita ostetaan, sitä pienemmäksi niiden hintaero muodostuu. Pienivolyymiset tuotteet ovat yleensä kalliimpia, koska niiden pitäminen maksaa kaupalle enemmän. Kukissa ja banaaneissa taas hintaero reilun ja tavallisen välillä voi olla hyvinkin pieni.
Viljelijä saa kuitenkin aina takuuhinnan ja sen päälle maksettavan reilun kaupan lisän.
6. Reilut ruusut ovat tehneet suomalaisen ruusunviljelyn kannattamattomaksi.
Kehitysmaista tuodaan myös sellaisia ruusuja, joiden kasvattajat saavat nälkäpalkkaa ja joiden tuotannossa tuhotaan ympäristöä. Reilun kaupan ruusu onkin vaihtoehto nimenomaan tällaisille kehitysmaakukille.
Kehitysmaatuonti pienensi kotimaista ruusutuotantoa jo kauan ennen kuin reilun kaupan kukkia oli edes olemassa. Tuotanto lähti alamäkeen, kun liityimme EU:hun ja suojatullit poistettiin. Itse ostan mielelläni myös kotimaisia kukkia samoin eettisin perustein kuin reiluja ruusuja.
7. Eurooppalaiset viinit ovat epäreiluja, koska niistä ei reilun kaupan merkkiä löydy.
Euroopan viinitiloilla perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat ihan lainsäädännön kautta. Reilun kaupan järjestelmä pyrkii parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden oloja ja maatalouden ympäristönsuojelua. Reilua viiniä tuotetaan esimerkiksi Etelä-Afrikassa.
8. Reilu kauppa yrittää kaunistella markkinataloutta.
Reilun kaupan tarkoituksena ei ole siirtyä suunnitelmatalouteen, vaan toimia vallitsevassa järjestelmässä. Toisaalta täysin puhdasta vapaakauppaa ei maailmassa ole, vaan kaupalle asetetaan kaikissa maissa rajoitteita.
9. Kehitysmaiden viljelmillä työskentelyolot eivät kuitenkaan ole reilut.
Reilun kaupan perhetiloja ja plantaaseja valvoo erillinen valvontayritys nimeltään Flo-Cert. Tämä on ainoa sosiaalinen sertifiointi, joka on saanut ISO 65 -standardin. Myös valvontayritystä valvotaan ISO:n kautta.
Valvojilla on satojen kohtien kriteerilista, jonka mukaan viljelmät tarkastetaan. Mikään valvonta ei takaa sataprosenttista virheettömyyttä, mutta valvonnan ansiosta rikkeisiin voidaan puuttua. Viljelijä ei suoraan lennä järjestelmästä ulos, vaan hänelle annetaan määräaika korjata asiat. Esimerkiksi suurtilalla on oltava ohjeet kemikaalien käytöstä monella kielellä, ja jotkin kielet voivat puuttua.
Jos tuottaja jää kiinni lapsityövoiman hyväksikäytöstä tai muusta vakavasta väärinkäytöksestä, sertifiointi jäädytetään heti.
Jutun otsikko on muutettu 21.10.2015. Vanha otsikko: "Oikeasti reiluako?"
Ilmoita työpaikkasi tai porukkasi reilu kahvitauko netissä: www.reilunkaupanviikko.fi.
Espoossa on nyt Reilun kaupan koulu
Vantaa, Helsinki ja Espoo ovat nyt Reilun kaupan kaupunkeja
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Reilu kauppa tavoittelee Ruotsin kahvitaukoennätyksen lyömistä – seurakunnat ovat aktiivisesti mukana reilussa kaupassa
AjankohtaistaMyynti kasvoi Suomessa viime vuonna huimasti, yli 12 prosenttia.