null Onko sinkuilla sijaa kirkossa?

Kuva: Thinkstock

Kuva: Thinkstock

Onko sinkuilla sijaa kirkossa?

Kun kirkko keskittyy avioliiton ja perheiden tukemiseen, sinkku voi tuntea jäävänsä ulkopuolelle.

Amerikkalainen bloggaaja Sarah Thebarge sanoo arvostavansa kirkkojen tekemää työtä, mutta kokee sinkkujen hävinneen monissa kirkoissa jonnekin katveeseen. Sinkut ovat kirkolle jonkin sortin sokea piste. Hän esittää blogissaan useita väitteitä siitä, miksi kirkon jäsenyys on hänen mielestään sinkulle ongelmallista.  Kirkkohallituksen perhe- ja parisuhdetyön asiantuntija Minna Tuominen vastaa Thebargen väitteisiin ja peilaa niissä esitettyä kritiikkiä Suomen luterilaiseen kirkkoon.

"Paavalin kirjeessä korinttolaisille sanotaan, että avioliitto on ikään kuin myönnytys, johon ihmisellä on lupa, jollei hän millään kykene vastustamaan seksuaalista houkutusta."

Minna Tuominen: Sinkkujen elämän todeksi ottamisesta kirkoissa helposti vaietaan, koska sinkkuus ja seksuaalisuus yhdistelmänä on kirkolle vaikea. Siksi on helpompi olla puhumatta aiheesta sinkut ja seksuaalisuus. Perinteisesti kirkoissa on opetettu, että seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain avioliittoon.

"Kirkossa avioliitto on ikään kuin kypsyyden merkkipaalu. Naimattomuutta pidetään kirkon johtotehtävään hakeutuvalla huonona ominaisuutena."

Minna Tuominen: En täysin tunnista tätä nyky-Suomessa. Väite liittynee opetukseen seurakunnan johtajasta ensimmäisen Timoteuksen kirjan kolmannessa luvussa. Tosin olen jäävi sanomaan, mutta iloitsen esimerkiksi siitä, että Irja Askola on valittu piispaksi sinkkuna. Toivoisin, että tämä ei olisi niin kategorista. Tunnen kirkon johtotehtäväistä myös muita sinkkuja tai eronneita.

"Kirkko käyttää enemmän resursseja avioliiton ja perheen kuin sinkkujen tukemiseen."

Minna Tuominen: Tuen ei tulisi olla "jompikumpi" vaan "sekä että". Ajattelen, että niin perheitä kuin yksineläviäkin tulisi tukea. Tämä liittynee historiallisesti siihen, että perhe on nähty pienimuotoisena seurakuntana. Ja koska seurakuntien olemus on yhteisö, yksi ruumis Kristuksessa, niin on haluttu tukea perheyhteisöä.

"Vaikka ensimmäisen korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa annetaan ymmärtää, että on suotavampaa olla sinkku, tätä ei kuule papin sanomana."

Minna Tuominen: Raamatunkohta on ongelmallinen. Paavali uskoi Jeesuksen tulevan pian takaisin ja siksi kaikkien tulisi Herran päivänä olla ennemmin sinkkuja kuin perheelle omistautuneita. Koska Jeesus ei kuitenkaan tullutkaan Paavalin elinaikana, kristittyjen täytyi järjestää elämänsä jotenkin.

"Kirkko käyttää naimattomia hyväkseen. Perheellisen on helppo osallistua sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen, kun sinkut hoitavat heidän lapsiaan sillä aikaa."

Minna Tuominen: On sinkusta itsestään paljon kiinni, mihin hän suostuu ja mihin ei. Ei kukaan tai mikään instituutio voi käyttää toista hyväksi, jos toinen ei siihen suostu. Mutta toki kirkon – siis meidän kaikkien kirkkoon kuuluvien – tulisi katsoa asioista toistemme näkökulmista ja se pitää sisällään tietenkin myös sinkut. Sitä paitsi hyväksikäyttö ei koske mielestäni vain kirkkoa vaan työelämää yleensäkin. Ajatellaanko, että yksinelävä joustaa ja voi olla töissä vaikka aina?

"Kirkko ei tue sinkkuja sinkkuudessaan. Sinkkuus ei ole sairaus, jonka avioliitto parantaa."

Minna Tuominen: Seurakunnat tarjoavat myös sinkkuiltoja. Jotkut sinkut eivät missään nimessä halua sellaisiin mukaan. Toiset sinkut osallistuvat esimerkiksi perheleireillekin, joihin kummin roolissa ovat tervetulleita. Käsitykseni on, ettei suuri osa sinkuista ei kaipaakaan kirkolta ensisijaisesti sinkkutoimintaa, vaan yhteisön, johon voi kuulua sinkkuudesta riippumatta. Uskonnon vahva komponentti on myös sosiaalisuus ja se, että voi tavata muita ihmisiä yhteisen kiinnostuksen äärellä.

Lisää sinkuista:

Ei heilaa helluntaina eikä muulloinkaan

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: