Onko taivaassa kesä?
Kylmän ajan haaveena moni elättelee pakoa aurinkorannoille. Kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta lähteä.
Paratiisi ei sijaitse pohjolassa. Kukapa osaisi pitää lumitaakasta painuvia metsiä, korkeita nietoksia tai paukkupakkasta paratiisin kuvina. Kenties hyvin helteisten seutujen ihmiset ajattelevat niin?
Meidän taivaassamme on kesä. Lämpö sulattaa mielen ja kehon. Aurinko, johon Kristusta verrataan, loistaa koko ajan. Vanhassa legendassa Neitsyt Maria kulkee metsässä Jeesus-lapsi kohdussaan, ja hänen ympärillään puhkeavat kukat kukkimaan. Kuva on niin väkevä, että sitä on käytetty monissa maailmanuskonnoissa ja vieläpä poliittisessa propagandassa.
Paratiisin kaipuu on kaipausta lämpöön, kotiin, kesään. Lapsuus kangastelee taivastoiveissamme. Ehdoton turva, lämmin syli, mihin ei mikään uhka ulotu ja missä aika ei lopu kesken. Kohtulaiva, joka keinuttaa meidät pehmeään uneen.
On suorastaan vaikea havahtua tästä kuvitelmasta taukoamattomaan lumisateeseen ja kovaan tuuleen.
Jaa tämä artikkeli: