Gerri ja Tom ovat onnellisia kuusikymppisiä.
Onnea ja onnen varjoja
Vuosi elämästäni (Another Year). Ohjaus Mike Leigh.
Vuosi elämästäni -elokuva käynnistyy psykologin vastaanotolla. Tuskainen nainen haluaisi unilääkkeitä, mutta ei kerro, miksi niitä tarvitsisi. Kohtaus kertonee siitä, miten paljon ihmisillä on sanatonta, anonyymiä kärsimystä.
Seuraavassa kohtauksessa ihmisillä on jo nimet. Psykologi Gerri (Ruth Sheen) ja hänen miehensä Tom (Jim Broadbent) ovat harvinaisen onnellisia kuusikymppisiä. Kolmekymppiselle pojalle ei sen sijaan ole vielä sitä oikeaa löytynyt.
Ystävät rakastavat Gerria ja Tomia, jotka hyväksyvät kaikki, sellaisina kuin he ovat. Kuten elokuvan nimi viittaa, vuoden kierron aikana Gerrin ja Tomin kotona vierailee monenlaisia ihmisiä. Kohtalo yrittää liittää elämänsä virrassa nilkuttavia toisiinsa, mutta aika tuntuu valuvan monen osalta sormien lävitse.
Elokuvan pakahduttavin hahmo on hitaasti sivuraiteelle joutunut Gerrin työkaveri Mary (Lesley Manville), joka kamppailee heikon itsetuntonsa, toivottomien miessuhteiden ja alkoholin kanssa. Maryn pitkäaikainen ja epärealistinen rakkaus Gerrin ja Tomin poikaan ei helpota kenenkään tilannetta.
Brittiohjaaja Mike Leigh sekoittelee nerokkaasti arkielämän kohtaamisia ja keskusteluja pelkkiin hiljaisiin hetkiin, joten katsoja voi rauhassa koota tuntemuksiaan ja odotuksiaan eri henkilöihin. Tavallisuus ja uskottavasti kuvatut elämän vuosirenkaat palkitsevat katsojan.
Elämä on kuin onkin yllättäviä sattumia täynnä. Maryn henkilöhahmo osoittaa, että jos nöyrtyy kuuntelemaan sydämellään, voi elämässä vielä tapahtua jotain aivan uutta. Juuri kun kaikki näyttää täysin toivottomalta, saattaa aurinko hiljaisesti paistaa risukasaan ja antaa uuden mahdollisuuden.
Jaa tämä artikkeli: