Afrikkalainen yhteisöllisyys ja huolenpito ovat tehneet vaikutuksen Mari ja Hannu Pöntiseen.

Onni täällä vaihtelee

Mari ja Hannu Pöntinen ovat kokeneen onnen vaihteluja niin Afrikassa kuin koti-Suomessakin.

• 01.02.2012 10:19
• Ulla-Maija Vilmi
• Hans von Schantz

Kirkkoherra Hannu Pöntisellä ja hänen vaimollaan, teologian tohtori Mari Pöntisellä on erityissuhde Afrikkaan. Pappispariskunta kävi 1990-luvulla lähetystyönkurssin, jonka jälkeen koko perhe muutti Afrikkaan, Botswanaan.

— Ajatuksena oli, että muutamme kerran ja olemme siellä kymmenen vuotta. Toisin kävi. Muutimme viiden vuoden aikana kaikkiaan kahdeksan kertaa ja niistä neljä kertaa eri mantereelle, Hannu muistelee.

Ensimmäisen muuton aikoihin perheen neljäs poika Sakari oli kolmen kuukauden ikäinen. Vuoden vanhana hänellä todettiin maksasyöpä, ja koko perhe muutti takaisin Suomeen.

— Hoidot saatiin läpi vuodessa, ja ne onnistuivat hyvin. Sakarin maksaa jouduttiin leikkaamaan. Pienen ihmisen maksa kasvoi kuitenkin nopeasti takaisin. Edes sytostaattihoidot eivät heikentäneet hänen pituuskasvuaan, vaan hänestä on tullut pojistamme pisin, Mari kertoo.

Sakarin syöpähoitojen loputtua Pöntiset palasivat Afrikkaan.

— Asuimme Woodpeckerin teologisessa seminaarissa, aivan puskassa ja lähellä jokea, jossa oli krokotiilejä. Siellä oli myös monenlaisia käärmeitä, Mari selvittää.

Seuraavana kesänä Hannun sydän alkoi oireilla. Tutkimuksissa selvisi, että hän tarvitsi ohitusleikkauksen.

— Minulle sanottiin, etten selviäisi hengissä lentomatkasta Suomeen. Hoitopaikka löytyi onneksi muutaman sadan kilometrin päästä Pretoriasta. Hoito oli taattua, sillä Etelä-Afrikassa tehtiin aikanaan esimerkiksi maailman ensimmäinen sydämensiirto, Hannu toteaa.

Pöntisille ovat jääneet mieleen afrikkalaiset ihmiset ja se, kuinka vahvaa yhteisöllisyys voi olla.

— Kun tuli tieto, että isäni oli kuollut, naisia tuli heti aamulla luoksemme itkemään kanssani. Illalla tuli sellaisiakin naapureita, jotka eivät olleet kovin tuttuja. Opiskelijat olivat pyytäneet mukaan myös paikallisen pastorin. Yhdessäolo ja huolenpito oli perheenomaista, Mari kertoo.

— Afrikassa asuessamme opimme puhumaan keskenämme kaikesta. Sairaudet ja muut asiat on käyty yhdessä läpi, hän jatkaa.

Suomessa Pöntiset ovat asuneet vuodesta 2000. Mari Pöntinen on työskennellyt Suomen Lähetysseurassa, jossa hän on vastannut kansainvälisiin tehtäviin lähtevien työntekijöiden koulutuksesta.

Hannu Pöntinen on työskennellyt muun muussa Kirkon koulutuskeskuksessa ja Kirkkopalveluissa. Keväällä 2009 hän oli valmistautumassa toisen aforismikokoelmansa Onnen raapaisuja (Kirjapaja 2009) julkistamiseen, kun hän sai kuulla, että hänet irtisanottaisiin työstään.

— Viikkoa aikaisemmin olin kuullut, että on tulossa organisaatiomuutos. Sain viikon aikaa tyhjentää työpöytäni. Kirkollisissa ympyröissä sellainen oli siihen aikaan aika harvinaista.

— Työttömän on vaikea nähdä omaa ihmisarvoaan, eikä tilanteesta taida kukaan selvitä ilman perheen ja ystävien tukea. Minua auttoivat myös kuntoilu ja tutkimustyö.

Uuden työpaikan hakuprosessit olivat pitkiä ja uuvuttavia. Sitten Hannu valittiin Vantaankosken seurakunnan kirkkoherraksi, ja hän pääsi viime kesänä aloittamaan työt.

Nyt Hannu ja Mari esiintyvät yhdessä Myyrmäen kirkossa. He laulavat ja lausuvat runoja. Pöntisen perheessä on aina harrastettu musiikkia. Nuorempana Mari jopa opiskeli pop- ja jazzopistossa ja mietti laulamista urakseen.

Onnen raapaisuja — runon ja musiikin ilta elämän tunnoista ke 8.2. klo 18.30 Myyrmäen kirkossa. Hannu ja Mari Pöntinen sekä Kari Jerkku. Vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuukeräykselle.