Opintieltä onnelliseksi
Pasi Niemistöllä, 24, on menossa elämänvaihe, jolloin suupielet kääntyvät vain ylöspäin. Seuraavan kerran kun hän täyttää henkilötietojaan johonkin lomakkeeseen, hän saa kirjoittaa nimensä ja osoitteensa jälkeen ammatin: nuorisotyönohjaaja. Se tuntuu hienolta.
— On aika hyvät fiilikset. Tuntuu, että onni on potkaissut. Valmistuin jouluna Diakonia-ammattikorkeakoulusta nuorisotyönohjaajaksi, kertoo nuorimies.
Virallisesti Niemistön nimike on sosionomi (AMK) -kirkon nuorisotyönohjaaja. Eikä siinä vielä kaikki. Niemistö ei valmistunut työttömyyskortistoon, sillä hänellä on jo työpaikka. Yllättäen työ on myös vakinainen.
— Aloitin työn hakemisen ajoissa, joskus syys–lokakuussa viime vuonna. Kävin parissa työpaikkahaastattelussa, ja aloitan työt Hämeenkylän seurakunnassa nyt tammikuussa.
Ihmiset mielenkiintoisempia kuin koodaaminen
Aikoinaan, kun Pasi Niemistö mietti, mikä hänestä tulee isona, hän ajatteli suuntautuvansa it-alalle.
— Tykkäsin tehdä kaikenlaista tietokoneella silloin joskus yläasteella ja ajattelin siitä ammattia. Rippikoulun jälkeen jäin kuitenkin seurakunnan toimintaan mukaan. Olin isosena ja vedin erilaisia kerhoja lapsille ja nuorille.
— Kotiseurakunnassani Meilahdessa nuorisotyönohjaaja ehdotti, että nuorisotyö voisi olla minulle sopiva ala.
Seurakunnan toiminnassa sähly- ja draamakerhojen vetäjänä ja yökahvilan aikuisena Niemistö koki tekevänsä tärkeää työtä ja tietokoneet ammattina saivat jäädä. Niemistö kävi lukion jälkeen armeijan ja haki ammattikorkeakouluun.
— Ei se koodaaminen olisi kiinnostanutkaan, se innostus sitten lopahti.
Opiskeltavat asiat nuorisotyönohjaajakoulutuksessa olivat Niemistöstä yleensä mielenkiintoisia, mutta se vähän mietitytti, kun piti opiskella eri lääkkeiden nimiä. Mutta esimerkiksi kristillinen usko, mielenterveys ja päihteet, lapsuus ja nuoruus sekä monikulttuurisuus olivat opintokokonaisuuksia, jotka innostivat.
Kolmen ja puolen vuoden nuorisotyönohjaajaopintoihin kuului viisi käytännön harjoittelujaksoa.
— Viime talvena tuli jo tunne, että haluaisi töihin.
Koulupenkiltä suoraan työelämään
Pasi Niemistö on käynyt tutustumassa tulevaan työpaikkaansa Hämeenkylässä. Ensimmäinen iso haaste Niemistön mielestä on se, että tulee hyväksytyksi lasten ja nuorten parissa.
— Töiden aloittaminen jännittää vähän. Mietityttää, kun suoraan koulupenkiltä astuu töihin, että osaako kaiken niin hyvin kuin edellinen työntekijä. En usko, että suoraan kaikkea osaakaan tehdä, varmaan tulee vastoinkäymisiä, mutta virheistä oppii.
Työkaverina Niemistö kertoo olevansa rehti, avoin ja joustava, sellainen joka osaa kysyä muiden mielipidettä.
— Työssä joutuu varmaankin tekemään kompromisseja ja omaa näkyä täytyy viedä hitaasti eteenpäin. Muutoksia ei voi tehdä noin vain, se olisi lapsille ja nuorille huono asia.
Kaiken kukkuraksi parisuhde
Tunnetusti sosiaaliala on naisvaltaista, mutta Pasi Niemistöä se ei ole haitannut. Päinvastoin, hän tunnustaa, että miehenä oleminen naisvaltaisella alalla on tietynlainen etu. Toisaalta hän on entisessä seurakunnassaan nähnyt, että nuorisotyönohjaajina on sekä naisia että miehiä, ja molemmilta työ sujuu yhtä lailla, molempia tarvitaan.
— Parasta työssäni on se, että saa tehtyä lapsille ja nuorille onnistumisen kokemuksia. Se lisäksi yhteistyö eri työalojen, esimerkiksi diakoniatyön, kanssa kiinnostaa.
Eikä tässäkään vielä ihan kaikki. Niemistölle sattui nimittäin niin, että rakkaus roihahti kesätöissä Tikkurilan seurakunnassa. Niinhän siinä sitten kävi, että jokin aika sitten yhteiseen vantaalaiseen osoitteeseen muutti kaksi sosionomia.
Opintieltä orjaksi? Valmistuminen ammattiin ja työelämän haasteet -tilaisuus to 22.1. klo 19 Hämeenkylän kirkolla
— Aloitin työn hakemisen ajoissa, joskus syys–lokakuussa viime vuonna.
Jaa tämä artikkeli: