Maija Rummukainen ja Taija Makkonen tutustuivat liiketalouden opintojen parissa. Kämppiksiä heistä tuli viime keväänä.
Opiskelijaelämää Taijamaijalassa
Hyvältä kämppäkaverilta vaaditaan siisteyttä ja pitkää pinnaa.
Maija Rummukainen ja Taija Makkonen aloittivat liiketalouden opinnot Laurea-ammattikorkeakoulussa keväällä 2012. He ystävystyivät saman tien ja nelisen kuukautta sitten heistä tuli myös kämppäkavereita.
– Olemme olleet aika paljon tekemisissä ja sitten ylipuhuin Taijan kämppikseksi, Maija kertoo.
Yhteisasuminen on sujunut niin hyvin, että kun toinen on poissa, iskee eroahdistus.
– Me ollaan vähän läheisriippuvaisia. On kivaa, kun on joku odottamassa, kun tulee kotiin, Maija myöntää.
– Joo, minäkin olen kasvanut isossa perheessä ja tottunut siihen, että on ihmisiä ympärillä, kertoo Taija.
Vihreää ja pinkkiä
Taija Makkosen ja Maija Rummukaisen Taijamaijalaksi nimeämä opiskelijakämppä on 65-neliöinen kolmio Vantaan Jokiniemessä. Kummallakin on oma huone, yhteisiä tiloja ovat kylpyhuone, keittiö ja olohuone.
Taija muutti Vantaalle Tervakoskelta, Maija Nurmijärveltä. Kaikki Vantaalla opiskelevat eivät halua asua Vantaalla, mutta Maijalle ja Taijalle se oli melko selvää.
– Mietin myös Pasilaa, mutta hain silti soluasuntoa Vantaalta. Helsingissä on kuitenkin kalliimmat vuokrat, Maija perustelee.
Opiskelijakämpän sisustus on sekoitus sukulaisilta ja kavereilta saatuja huonekaluja ja Ikea-löytöjä, vähän Maijan lempiväriä vihreää ja Taijan lempiväriä pinkkiä. Olohuoneen nurkassa kasvaa Napoleoniksi nimetty sitruspuu ja seinällä on Gossip girl -teemaisista tupaantuliaisista muistuttava liitutaulu, johon vieraat ovat kirjoittaneet juoruja toisistaan.
Sen kummatkin ovat huomanneet, ettei opiskelijan välttämättä tarvitse käyttää kodin sisustukseen ja varustukseen rahaa, kun osaa avata suunsa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
– Olemme saaneet tänne esimerkiksi mikron ja imurin. Kun vain kyselee, onko kenelläkään jotakin tiettyä tavaraa suhteellisen siistinä ja toimivana, sellainen yleensä löytyy, Maija kertoo.
Tutustukaa toisiinne!
Kämppäkaverukset opiskelevat liiketaloutta ammattikorkeakoulun P2P-linjalla, joka tarkoittaa sitä, että opinnot koostuvat erilaisista projekteista ja yhteistyöstä yritysten kanssa. Opinnot ovat tuntuneet hyödyllisiltä ja käytännönläheisiltä.
– Meillä on aika vähän ohjattuja tunteja. Vastuuta tulee kuitenkin aika paljon, Maija luonnehtii.
Tekemistä opintojen parissa riittää, mutta kumpikaan ei ole kokenut niitä liian stressaaviksi missään vaiheessa.
– Usein tuntuu siltä, että tehtäviä on tosi paljon ja deadlineja pukkaa… Sitten kuitenkin saan ne tehdyksi muutamassa tunnissa, kunhan vain pääsen alkuun, Taija kuvailee.
– Deadline on aina se paras inspiraatio, Maija säestää.
Kumpikin on saanut opiskeluaikana paljon kavereita. Aloitteleville opiskelijoille Maija Rummukaisella ja Taija Makkosella on yksi neuvo: tutustukaa ihmisiin heti aluksi.
– Kannattaa heti alkaa jutella ihmisille ja mennä mukaan tapahtumiin. Tärkeintä on, että viihtyy opiskelupaikassaan, Maija sanoo.
– Yleisestä harhakuvitelmasta huolimatta opiskelijariennoissa ei suinkaan ole pakko ryypätä. Minäkin olin viime keväänä monta kuukautta ilman alkoholia ja kävin silti bileissä, Taija kertoo.
Kokkausta ja siivousta
Kämppiselämän koetinkivi ovat usein erilaiset siisteyskäsitykset. Jo aiemmissa opiskelija-asunnoissaan Taija Makkonen ja Maija Rummukainen ovat huomanneet, että kimppakämpässä on hyvä olla siivousvuorot tai tietty siivouspäivä.
Taijan ja Maijan kimppakämpässä siivouspäiväkäytäntöä on pyritty toteuttamaan ainakin kesällä. Joka tapauksessa he siivoavat aina yhdessä.
– Me kummatkin ollaan sitä mieltä, että yleiset tilat on pidettävä siisteinä, Maija sanoo.
Siivouksen lisäksi Taija ja Maija laittavat yhdessä ruokaa. Se on helppoa, sillä Maija on kasvissyöjä ja Taija ”melkein kasvissyöjä”.
– Syön lähinnä kasvisruokaa, mutta välillä on pakko saada esimerkiksi nugetteja, Taija tunnustaa.
Ruokakuluja jaetaan ja esimerkiksi vessapaperin ja muiden yhteisten asioiden ostamisessa vuorotellaan. Opiskelijabudjetilla elämä on kituuttamista, mutta kumpikin on päättänyt muutaman vuoden ajan keskittyä vain opintoihin, eikä käydä töissä niiden ohessa.
Jos ärsyttää, toimi
Kahden ihmisen yhteisasuminen saattaa vaatia pitkää pinnaa, varsinkin jos tavat ovat kovin erilaiset.
– Silloin on parempi nauraa kuin itkeä, kuten elämässä muutenkin. Tarvitaan huumoria, Maija neuvoo.
Taijalle ja Maijalle ei kunnon riitoja ole tullut, mutta joskus pikkuasiat kuten auki jääneet kaapin ovet tai pitkään kuivumassa roikkuneet pyykit ärsyttävät. Silloin auttaa suora toiminta.
– Jos minua ärsyttävät Maijan kuivumassa olevat pyykit, voin ihan hyvin viikata ne, Taija sanoo.
– Olemme kumpikin aika temperamenttisia. Kyllä me välillä tiuskitaan, kertoo Maija.
– Joo, mutta ei me toisillemme silti sanota pahasti. Myönnän ihan suoraan, että tänään on vähän paha päivä, Taija jatkaa.
Ensi keväänä Maijalla ja Taijalla on edessään väliaikainen asumusero, sillä Taija aikoo lähteä vaihto-opiskelijaksi Japaniin. Mitä tapahtuu sitten, kun hän palaa Suomeen, jää nähtäväksi.
– En ole miettinyt niin pitkälle. Voi olla, että jos Maija vaikka menee naimisiin, en pakota häntä asumaan enää minun kanssani, Taija kertoo nauraen.
Kirkon työntekijät ovat opiskelijoiden käytettävissä
Vantaan seurakunnilla on neljä opiskelijoiden parissa työskentelevää: oppilaitospapit Tiina Komulainen ja Jukka-Mikko Karjalainen sekä oppilaitosdiakonit Pekka Nappar ja Petri Minkkinen. He ovat opiskelijoiden, opettajien sekä muun henkilökunnan käytettävissä Metropolia- ja Laurea-ammattikorkeakouluissa, ammattioppilaitos Variassa ja Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercuriassa.
– Meidän puoleemme voi kääntyä kriiseissä tai silloin, kun muuten tarvitsee luotettavaa keskustelukumppania tai kuuntelevia korvia. Myös elämän iloissa olemme käytettävissä, meiltä voi pyytää vaikka kodin siunauksen, Tiina Komulainen kertoo.
Oppilaitospapin vastaanottoajat ovat nähtävissä oppilaitosten ilmoitustauluilla ja Vantaan seurakuntien nettisivuilla, mutta juttelemaan voi tulla muutenkin sovitusti tai hihasta nykäisemällä. Oppilaitosdiakonien puheille pääsee työsaleissa tai käytävillä. Työntekijät ovat vaitiolovelvollisia.
– Puoleemme voi kääntyä kotiasioihin, ihmissuhteisiin, opiskeluihin tai vaikka elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin liittyen. Voimme lähteä myös tukihenkilöksi virastokäynneille ja selvittää, mistä muualta voi saada tukea, oppilaitosdiakoni Petri Minkkinen kertoo.
Uudet opiskelijat tapaavat kirkon oppilaitostyöntekijät ainakin niin sanotuissa ryhmäytyksissä eli tilaisuuksissa, joissa tutustutaan ja vahvistetaan yhteishenkeä.
Jaa tämä artikkeli: