Osakekaupan imussa
He tuijottavat vakavina näyttöruutuja, joilla vilistää numeroita. Heillä on komeat kellot, käärityt hihat, puhelin toisella korvalla ja jatkuva kiire. Illan talousuutisista välittyvä kuva meklareista antaa vaikutelman stressaavasta työstä, jota tekevät kovanaamaiset tyypit kaoottisessa ympäristössä.
28-vuotias Antti Väliaho on työskennellyt Handelsbankenin meklarina, tarkemmin sanottuna traderina, puolitoista vuotta. Traderit eivät ole asiakkaiden kanssa suoraan tekemisissä, vaan toimeksiannot tulevat pankin muiden työntekijöiden kautta. Osakekauppa on kansainvälistä, joten Väliaho on jatkuvasti yhteydessä kollegoihin muualla maailmassa.
Väliaholla on erikoinen tausta moniin muihin meklareihin verrattuna. Suurin osa kollegoista on kauppatieteen maistereita, mutta Väliaho on sähkötekniikkaa pääaineenaan lukenut diplomi-insinööri.
— Minua on aina kiinnostanut kaikki mikä liikkuu ja vilisee, Väliaho kertoo.
Työura alkoi sähkömarkkinoitten parissa Kuopion Energialla. Väliaho työskenteli Kuopiossa lähes neljä vuotta, kunnes työpaikka pankkimaailmassa avautui ja energiakauppa vaihtui osakekauppaan.
Taantuma alkoi näkyä keväällä
Meklarin päivärytmi on sidoksissa pörssin aukioloaikoihin. Helsingissä kaupankäynti alkaa aamukymmeneltä ja päättyy illalla puoli seitsemän. Ennen kaupankäynnin alkua saattaa olla palaveri, illalla raportointia.
Talouselämässä tapahtuu koko ajan. Antti Väliaho tunnustautuu uutisfriikiksi, joka seuraa vapaa-ajallaankin maailman tapahtumia. Parasta olisi, jos voisi olla aina askeleen edellä, mutta talouden käänteitä, kuten taantumaa ja sen kestoa, on ammattilaisenkin vaikea ennustaa.
— Taantuma alkoi näkyä viime keväänä. Silloin alkoi tuntua siltä, että tämä korttitalo alkaa pikkuhiljaa kaatua. Työhön taantuma on vaikuttanut lähinnä siten, että jako hiljaisiin ja vilkkaisiin päiviin on jyrkempi. Aikaisemmin kaupankäynti oli tasaisempaa. Nyt monet sijoittajat ovat varpaillaan.
Tietotulvan taitajia
Kuva meklareista ahneina kovanaamoina on Antti Väliahon mielestä väärä. Hän luonnehtii kollegoitaan ihan tavallisiksi, huumorintajuisiksi ihmisiksi, joita yhdistävät korkea työmoraali ja tietyt työssä tarvittavat ominaisuudet, kuten kyky keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa.
Väliaho seuraa työssään kuutta tietokoneruutua, joilla näkyvät kaupankäyntijärjestelmät, riskienhallintajärjestelmä, Helsingin pörssi, talousuutiset ja muu informaatio. Tieto pitää omaksua nopeasti, mutta liian analyyttinen ei voi olla. Ulkopuolisesta työ saattaa kuulostaa kaoottiselta.
— Joskus on kova hässäkkä, joskus rauhallista. Kyllä siellä pystyy kuulemaan omat ajatuksensa, Väliaho vakuuttaa.
Jos meklari tekee virheen, se tulee kirjaimellisesti kalliiksi. Toisaalta virheiden tekemisen pelko ei saisi näkyä työssä.
— Pitää olla valmis ottamaan riskejä. Ajattelen niin, että riskin kääntöpuolena on aina voitto. Riskejä kannattaa kuitenkin ottaa vain silloin, kun on tietoa asioista, perusteita riskinotolle.
Säpinä koukuttaa
Varsinkin kiireisinä päivinä adrenaliini virtaa ja meklarilla voi olla vielä töistä päästessäänkin kova vauhti päällä. Hektisyys on koukuttavaa.
— Se on minun juttuni, että on äksöniä. Olen joskus miettinyt, että mitähän siitä tulisi, jos pitäisi tehdä jotakin hidasta, vaikka kirjoja kääntää.
Työssä jaksamisen kannalta adrenaliinia kannattaa käyttää muuhunkin kuin työntekoon. Antti Väliaholle paras keino irrottautua töistä on liikunta, kotiin hän menee usein kuntosalin kautta.
Meklariksi tullaan yleensä melko nuorina, mutta vain harva jatkaa työssä vuosikaudet. Meklarin tehtävistä siirrytään esimerkiksi salkunhoitajiksi. Oman meklarinuransa pituutta Väliaho ei ole miettinyt, sillä hänellä ei ole tapana tehdä kauaskantoisia urasuunnitelmia. Hän aikoo jatkaa ainakin niin kauan kuin työ motivoi ja siinä on uutta opittavaa.
—Pitää olla valmis ottamaan riskejä. Riskin kääntöpuolena on aina voitto.
Jaa tämä artikkeli: