Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.

Luuk. 2:12

Yksi vuodenkierto on jälleen historiaa. Joulu on saapunut luoksemme. Olemme odottaneet sitä monin valmisteluin.

Tämä joulu on joillekin ensimmäinen niin kuin seimen lapselle itselleen. Jonkun silmät ovat sulkeutuneet edellisen joulun jälkeen. Olemme kohtaamassa joulua erilaisin ottein: pois nukkunutta surren, arjen rutiineja toistaen, rakastuneen iloa helmeillen.

Jumala katsoo maailmaa seimenlapsen silmin. Mitä hän näkee? Samanlaisia asioita vuodesta toiseen. Vapautuneita ja uhmakkaita, kireitä ja säteileviä kasvoja hän näkee.

Osa menee seimen ohi kiirehtien, vaivautuneena, moni kovin väsyneenä — lähimmäisilleen hyvää sylissään kantaen. Joku utelias viivähtää.

Ota syliin! Tätä seimen lapsi toivoo. Ota syliin, tahdon lähellesi. Voit tuntea lämpöni, minä sinun. Myös minä rakastan sinua! Näin lähelle ihmistä Jumala saapui antaessaan Poikansa maailman kosketukselle. Hänen lämpönsä, Jumalan Henki saakoon olla läsnä sydämissämme, tuoda sinne rauhan ja levon, ilon ja virkistymisen.

Rauhan Jumala antakoon itsestään sitä, mikä ravitsee sisimpämme sanatonta kaipausta.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!