Ovenvartijana
Ensi sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Sen aihe on Valvokaa! Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 90:1–6. 12–15, Mal. 3:13–18, Hepr. 3:12–15 tai Ilm. 22:10–17 ja Mark. 13:33–37.
Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa.
Mark. 13:33–34
Kullekin palvelijalle oma tehtävä. Vain ovenvartijan käsketään valvoa. Ei kaikkien.
Olimme juuri tulleet Botswanaan ensimmäistä kertaa ja majoittuneet kirkon vierastaloon. Meitä vastaanottaneet lähettitoverit olivat lähteneet kotiinsa. Lapset kävivät nukkumaan pian pitkän matkan rasituksista uupuneina. Vanhempia kaikki uusi ja vieras hämmensi. Uni ei tullut silmään.
Yhtäkkiä huomasimme vierastalon pihalla täysin oudon miehen. Hän kierteli ja tarkkaili taloa iso keppi kädessä. Ilmiselvä varas. Pelko väkivallasta ja menetyksistä säikäytti.
Hätääntynyt soitto ystäville helpotti. Kyseessä olikin kirkon tilojen yövahti, portinvartija, jonka tehtävänä oli pitää varkaat ja ilkivallantekijät poissa. Ja toisaalta avata portti aamulla niille, joilla oli lupa tulla. Tieto rauhoitti. Luovuimme hyökkäyssuunnitelmista ja virvoittava uni tuli.
Ovenvartija vartioi ovea, porttia. Pitää huolta siitä, että vieraat, tunkeilijat, elämän tuhoajat eivät pääse sisään. Silloin talossa olijat voivat nukkua rauhassa ja levätä. Toisaalta mieluinen tehtävä on olla paikalla ja avata ovi isännälle, kun hän tulee. Mieluinen siksi, että isäntä ei huuda ja kurita, vaan kysyy lempeästi: ”Kuinka olet voinut?” Isännän läsnäollessa on ovenvartijan levon aika.
Jaa tämä artikkeli: