Pääkirjoitus: Äärimaltillisuus

Pääkirjoitus: Äärimaltillisuus

Kiihkeät ääriryhmät eivät ole toistensa vastakohtia. Ne ovat samalla ihmisarvoa loukkaavalla asialla. Niiden vastakohta on maltillisuus.

Uusnatseja emme ole. Jihadisteiksi emme halua tulla. Olkaamme siis maltillisia. Fundamentalisteja emme ole. Ateisteiksi emme halua tulla. Olkaamme siis maltillisia. Asioista on nykyään vaikea keskustella. On muodostunut sellainen käsitys, että jos arvostelee jotakin ilmiötä tai tahoa, pitäisi varmuuden vuoksi löytää joku vastakkainen ilmiö, jota ikään kuin tasapuolisuuden nimissä pitää myös arvostella. Jos näin ei tee, todetaan että ahaa, sinä edustatkin itse tuota toista ääripäätä. Toinen vaikeus liittyy siihen, ettei rohjeta esittää aiheellista kritiikkiä tai paheksuntaa jotakin porukkaa kohtaan, koska pelätään, että leimataan sen ohella laajempi ihmisryhmä.

 

Vastakkaista ääripäätä etsittäessä haukutaan helposti väärää puuta. Esimerkiksi uusnatsien vastainen ääripää ei ole tappoon syyllistynyt muslimi. Toinen on valmis turvautumaan väkivaltaan poliittisista syistä, toinen on ajautunut väärälle tielle ja rikolliseen tekoon jostain muusta syystä. Uusnatsien vastakohta ei ole myöskään jihadistit. He ovat samassa ääripäässä, väkivaltaa politiikan jatkeena käyttäviä ryhmiä.
 

Oikein kiihkeä uskovainen ja ateisti ovat oikeastaan samassa ääripäässä. He katsovat uskoa ja elämää kovin kiihkeästi ja yksisilmäisesti."
 

Jos etsitään vastakohtaa uusnatseille, rasisteille, jihadisteille tai muille ääriryhmille, se löytyy maltillisista demokratian kannattajista. He eivät katso maailmaa mustavalkoisesti. He eivät usko väkivaltaan keinona parantaa asioita. He eivät etsi selitystä kaikille ongelmille jostakin ihmis- tai kansanryhmästä, joka pitäisi nitistää. He uskovat ihmisten samanarvoisuuteen ja demokratian keinoihin tienä parempaan. He ovat äärimaltillisia.

 

Uskontoa koskevassa keskustelussa on usein vähän samanlaista henkeä, vaikkei siinä väkivaltaan tartutakaan. Oikein kiihkeä uskovainen ja ateisti ovat oikeastaan samassa ääripäässä. He katsovat uskoa ja elämää kovin kiihkeästi ja yksisilmäisesti. Heitä vastapäätä on maltillisten joukko, joka näkee, ettei kaikki ihan niin yksioikoista ja mustavalkoista ole, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa uskoa. Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä, kielenkäytön ja tekojen koventuessa maltillisten ei pidä vaieta. Ei pidä antaa sellaista kuvaa, että kovaäänisillä ja -otteisilla ääriliikkeillä on todellista kokoaan suurempi kannatus ja merkitys. Maltillisten on äärimmäisen tinkimättä puolustettava yhtäläistä ihmisarvoa, rauhanomaista pyrkimystä kohti parempaa maailmaa sekä kaikkien uskonnon- ja sananvapautta.

 

Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli: