Pääkirjoitus: Aarteita 500 vuodelta
Lutherin teesit vaikuttivat muun muassa suomen kielen syntyyn ja työn kunnioitukseen.
Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen vuonna 1517. Teeseissään hän hyökkäsi paavin valtaa, anekauppaa ja muita katolisen kirkon vääristymiä vastaan. Tapahtumien kulku johti niin sanottuun uskonpuhdistukseen ja lopulta uuden katolisesta kirkosta erillisen luterilaisen kirkon perustamiseen.
Uskonpuhdistuksen laineet löivät myös Suomeen. Kustaa Vaasalla taisi kiilua silmissä enemmänkin kirkon omaisuus kuin puhdas usko, kun hän muutti valtakuntansa kirkon luterilaiseksi. Joka tapauksessa tänne vakiintui kristillinen usko luterilaisessa muodossaan.
Yksi uskonpuhdistuksen meille antamista aarteista on suomen kieli. Lutherin keskeisiä ajatuksia oli, että ihmisten tulee saada kuulla ja lukea Raamattua omalla kielellään. Suomeksi Raamatun käänsi ensimmäisenä Mikael Agricola, joka samalla loi suomen kirjakielen. Jotta kansa osaisi lukea Raamattua, piti se opettaa myös lukemaan. Siitä suomalaisen lukutaidon ja kansanopetuksen lähtökohdat.
Uskonpuhdistus jätti meille aarteeksi myös työn kunnioituksen. Kaikki arkinen työ, jolla itseämme, perhettämme ja yhteiskuntaa rakennamme, on syvimmiltään lähimmäisen ja Jumalan palvelemista. On turha puhua erikseen jostain hurskaasta kristillisestä kutsumuksesta. Kaikessa työssä palveleminen on kristityn kutsumus.
Armo on suuri hengellinen aarre, jonka Luther löysi ja joka elää meillä uskonpuhdistuksen perintönä. Meidän ei tarvitse olla virheettömiä, täydellisiä ja synnittömiä eikä ansaittava paikkaamme Jumalan edessä hyvillä teoillamme. Kelpaamme, koska Jumala on armollinen. Kunpa oppisimme toisiimmekin suhtautumaan samanlaisella armollisuudella.
Nämä aarteet ovat vain pintaraapaisu niistä syvistä jäljistä, jotka uskonpuhdistus on suomalaisuuteen jättänyt. Uskonpuhdistusta kannattaa ja kehtaa kyllä nostaa esiin ja juhlia. Virallisissa yhteyksissä kirkossa ei mukamas saa puhua uskonpuhdistuksen juhlavuodesta vaan sievistelevästi reformaation merkkivuodesta, ettei muka loukattaisi katolisia. Samapa tuo, mutta turha historiaa on kieltää. Katolinen kirkkokaan ei ole enää samanlainen mörkö kuin 1500-luvulla.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: