Pääkirjoitus: Ahneus on virus

Pääkirjoitus: Ahneus on virus

Mikä olisi sopiva sana kuvaamaan ahneutta? Ainakaan se ei ole talouden ja ihmiskunnan kehitykselle välttämätön hyve tai edes menestyksen synonyymi. Se on ominaisuus, joka houkuttelee ihmisen sulkemaan silmänsä toisilta ihmisiltä ja riittävän syvälle syöpyessään vaarantaa niin liiketoiminnan, yhteiskunnan kuin koko maapallon tulevaisuuden.

Ahneus on perin inhimillistä. Vaatii korkeaa moraalia olla ottamatta vastaan etuja, jotka tuntuvat omassa tilipussissa ja sattuvat olemaan ikään kuin yleinen käytäntö. Jos joku tarjoaa kymmeniä tai satojatuhansia euroja tai miljoonia, siitä on vaikea kieltäytyä. Pienemmistäkin summista on. Pikemminkin ihmismieli alkaa keksiä perusteluja sille, miksi juuri minä olen ansainnut tämän, vaikka muut joutuisivatkin tinkimään omastaan. Hyvä kysymys on, miksi ahneudesta on tullut globaalin talouden yleinen käytäntö, jolla jopa kehuskellaan. Kenen etua se palvelee? Jos yritys sen vuoksi ajautuu entistä suurempiin vaikeuksiin tai kokonaiset valtiot horjuvat, niin ei ainakaan omistajan, kansalaisen eikä asiakkaiden etu. Asiakkaillehan joissakin firmoissa jopa naureskellaan.

Ahneus on syöpä, joka leviää koko kehoon ja tuhoaa sen. Tai virus, joka tekee samoin, mutta tartuttaa myös muut ympäristössään. Siinä on kuvia sille, mitä ahneus levitessään taloudessa ja yhteiskunnassa ennen pitkää saa aikaan. Ehkäpä siksi tuore presidentti Sauli Niinistö ilmoitti vaalikampanjassaan haluavansa taistella ahneutta vastaan. Jos hän näin tekee, hän voi joutua astumaan isoille varpaille.

Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Tässä hän on oikeassa ja siksi kysymys kuuluu, miten luottamus palautetaan. Ahneus ei tee hyvää myöskään ihmiskunnan tulevaisuudelle. Halumme saada aina vain enemmän sulattaa jään Grönlannista.

Rikkaus ja menestys eivät Raamatun mukaan itsessään ole huonoja asioita. Kyse on siitä, miten saamaansa leiviskää hoitaa: ajatteleeko vain omaa napaansa vai käyttääkö työnsä tulosta tai saamaansa lahjaa muidenkin hyväksi? Ahneus on synti, keskiajalla puhuttiin jopa kuolemansynnistä. Sen vastalääkkeitä ovat oikeudenmukaisuus ja kohtuus.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: