Pääkirjoitus: Äidinkieli
Helsinkiläiset kirkon jäsenet ovat ehkä tietämättään auttamassa monia maailman ihmisiä saamaan äidinkielen ja lukutaidon. Helsinkiläisten maksamista kirkollisveroista kolme prosenttia käytetään ulkomaiseen apuun. Yksi apua välittävistä järjestöistä on Suomen Pipliaseura. Se on työssään keskittynyt Raamatun kääntämiseen ja levittämiseen eri puolille maailmaa.
Kun Raamattua käännetään uudelle kielelle, tulee ohessa myös usein luoduksi kirjakieli. Se taas auttaa ihmisiä saamaan lukutaidon, mikä on edellytys ihmisten ja kansojen kehittymiselle. Mikä mahtaisi olla suomalaisten tilanne, jos me suomenkieliset olisimme jääneet ilman omaa kirjakieltä ja joutuisimme opettelemaan lukemista venäjäksi tai ruotsiksi?
Noin miljoonan lomwenkielisen malawilaisen ihmisen kohtalo ei tunnu olevan kovin lähellä helsinkiläistä todellisuutta. Helsinkiläisten avulla heille on nyt kumminkin luotu kirjakieli ja potkaistu vauhtia kehitykseen. Tällä tavalla on tehty maailmaa palasen verran paremmaksi.
Vanha sanonta sanoo, että hyvät uutiset ovat huonoja uutisia. Maailmalta meille välittyy etupäässä kuvia ja kertomuksia ongelmista, vaikeuksista ja katastrofeista. Tämä myös vääristää käsitystämme todellisuudesta. Suurin osa suomalaisista uskoo muun muassa maailman hädän lisääntyneen, vaikka esimerkiksi absoluuttinen köyhyys on muutamassa vuosikymmenessä puolittunut.
Tuskin uutinen lomwenkielisestä Uudesta testamentista nostattaa suurta mediaälämölöä. Onpahan kumminkin osoitus siitä, että eboloitten, aidsien, maanjäristysten, sotien ja terroritekojen ohella maailmassa tapahtuu enimmiten rauhallisia pieniä edistysaskelia. Olkoonpa se muistutus siitäkin, kuinka hyvin meillä on, kun äidinkieli ja lukutaito ovat itsestäänselvyyksiä.
Raamatun kääntämisestä muuten meidänkin kirjakielemme luominen lähti. Se Wsi Testamenti (1548) oli Abckirian (1543) jälkeen toinen suomen kielellä julkaistu kirja. Turun piispa Mikael Agricolahan näiden teosten takana oli. Monessa ovat kirkon ihmiset olleet mukana, kun tämän maan ja maailman asioita on pantu paremmalle tolalle. Kiitos kaikille teille, jotka olette tässä touhussa edelleen osallisina.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: