Pääkirjoitus: Aleppon kellot
Ympäri maailmaa soitetaan kirkkojen kelloja Aleppon uhrien tukemiseksi. Lähes yhtä nopeasti kuin itse hanke, myös erilaiset besserwisserit lähtivät liikkeelle.
Näinä päivinä soivat kirkkojen kellot ympäri maata ja maailmaa kertoakseen, etteivät piiritetyn ja pommitetun Aleppon asukkaat ole yksin. Tiedämme, että lapset, äidit, isät ja vanhukset kärsivät sodan kauheuksien keskellä. Myötätunto on heidän puolellaan ja rukoilemme, että he kestäisivät ja että rauha koittaisi. Haluaisimme sodan taukoavan, mutta meillä ei ole voimaa lopettaa sitä. Tahdomme kuitenkin tehdä jotain.
Ajatus kellojen soitosta lähti liikkeelle yhdestä helsinkiläisestä seurakunnasta, joka haastoi muita mukaan. Hanke sai pian vastakaikua, ja kellojen soitto levisi nopeasti ja laajalti. Kirkon ruohonjuuritaso toimi. Ei tarvittu työryhmiä, valiokuntamietintöjä eikä määräenemmistöjä.
Lähes yhtä nopeasti kuin kellojen soitto alkoi ja kaiku laajeni, lähtivät myös erilaiset besserwisserit liikkeelle. Miksi vasta nyt herättiin ja miksi vain tähän hätään? Kirkon ei pitäisi puuttua politiikkaan eikä varsinkaan maailmanpolitiikkaan, mistä se ei mitään ymmärrä. Miksei muihin maailman kriiseihin ole puututtu? Maailmassa on niin paljon pahaa, hätää ja kärsimystä, että kellojen pitäisi soida jatkuvasti. Jos ei muuta keksitä, asetetaan toimijoiden motiivit kyseenalaisiksi.
Kirkossa on aivan liiaksi vallinnut varovaisuuden ja virheiden välttämisen kulttuuri. On päästy helpommalla, kun ei ole tehty mitään sellaista, mistä voisi tulla sanomista. Ylenmääräistä on myös toisten nokkimisen kulttuuri. Aina jonkun mielestä tulipalo on väärin sammutettu. Olisikohan tässä käyttäytymisessä hieman myös kateuden perkelettä, joka karkottaa kalatkin vedestä.
Kellot soivat Aleppon lapsille, äideille ja isille. Kellot soivat rauhalle ja rakkaudelle. Mutta kellot soivat myös niille, joilla on yletöntä valtaa ja raakaa voimaa, muttei vähääkään kunniaa ja jotka eivät piittaa vähääkään ihmisarvosta tai ihmisen tuskasta. Pysäyttäkää tämä hulluus, rakentakaa taloja ja sairaaloita älkääkä pommittako niitä.
Aleppon kellot soivat tällä erää YK:n päivään, 24.10., saakka. Se on kansainvälisen rauhan päivä. Silloin kokoonnutaan kirkkoihin myös rukoilemaan rauhaa. "Vapahtaja, tee meistä rauhasi välikappaleita, että sinne, missä on vihaa, toisimme rakkauden, missä loukkausta, toisimme anteeksiannon, missä pimeyttä, loisimme sinun valoasi, missä surua, virittäisimme iloa ja lohdutusta."
Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aleppon kellot ehdolla Grafian Vuoden huiput -kilpailussa
AjankohtaistaKallion kirkosta lokakuussa alkanut tempaus levisi yli 800 kirkkoon ympäri maailmaa.