Seppo Simola.
Pääkirjoitus: Allah ja sauli niinistö
Allah on arabiaa ja tarkoittaa Jumalaa. Suomen tasavallan presidentin nimi taas on Sauli Niinistö. Aleksis Kiven kuuluisin teos on Seitsemän veljestä ja Satumaa on Unto Monosen käsialaa. Minkään iltapäivä- tai päivälehden toimittajalle ei tulisi mieleenkään kirjoittaa sauli niinistöä, allahia, seitsemää veljestä tai satumaata pienellä alkukirjaimella, koska ne ovat erisnimiä, jotka suomen kielessä kirjoitetaan suurella alkukirjaimella. Toimittajan ammattitaitoa on käyttää hyvää suomen kieltä.
Tästä huolimatta päivälehden perillisen helsingin sanomien toimittajat kirjoittavat vakavasti otettavaksi tarkoitettuihin juttuihinsa usein Jumala, Raamattu tai Suvivirsi pienellä alkukirjaimella. Samaan sortuvat joskus myös iltasanomien ja iltalehden, ehkä avun, seuran ja muidenkin lehtien toimittajat.
Kielioppivirheet eivät ole suuri synti. Sattuupa niitä joskus itsellemmekin, vaikka liki täydellisyyteen toki pystymme. Naapurilehtien pikku mokista tuskin kannattaisi motkottaa, ellei niiden takana haistaisi jotain katsomuksellista. Jumalan, Raamatun tai jonkin virren nimen kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella tuntuu olevan kannanotto kirkollista perinnettä ja kristillistä uskoa vastaan, kun minkään muun nimen kohdalla tämmöiseen alkeelliseen kielioppivirheeseen ei sorruta.
Emme elä enää yhtenäiskulttuurissa, mutta siitä irti pyristeleminen saa joskus huvittavia muotoja. Pitää ikään kuin korostaa irtisanoutumista kristillisyydestä uhraamalla jopa ammatillinen kunniansa. Kaikkien ei tarvitse pitää kristinuskosta. Eivät kaikki pidä kommunismista tai natsismistakaan. Silti kukaan ei kirjoita Karl Marxin tai Adolf Hitlerin eikä Pääoma- tai Taisteluni -kirjojen nimeä pienellä.
Sinänsä pieni kieliopillinen kömpelyys ehkä heijastaa samantapaista uskontoallergiaa kuin jokakeväinen keskustelu Suvivirrestä. Kirkko ja kristillinen usko ovat tuoneet elämäämme niin paljon, että ne sekoittuvat osaksi suomalaisuutta. Halu irtisanoutua kirkosta ja kristinuskosta johtaa sitten vähän koomiseen kiukutteluun esimerkiksi pyrkimyksenä kieltää kansallisia perinteitä tai jopa kuvattuihin kielioppivirheisiin.
Onneksi jotkut nostavat pää pystyssä uudelleen kunniaan myös vanhoja perinteitä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivottaa uudenvuoden puheensa päätteeksi komeasti kansalaisille Jumalan siunausta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: