Pääkirjoitus: Arkisen ja pyhän rajapinnassa
Pyhä toimitus tehdään samalla aineella, jota juomme, jolla peseydymme ja jota nakkaamme kiukaalle.
Vesi on kovin arkinen ja jokapäiväinen aine. Ilman sitä emme tulisi toimeen päivääkään. Hyvinvointiamme ja korkeaa elintasoamme kuvaa se, että meillä on puhdasta vettä yllin kyllin. Pidämme sitä lähes itsestäänselvyytenä.
Onkohan jotenkin Jumalan erikoista huumorintajua, että yhteen elämän keskeisistä pyhistä hetkistä liittyy tämä kovin arkinen aine. Sama aine, jota päivittäin juomme, jolla peseydymme, jossa ruokamme keitämme ja jota nakkaamme kiukaalle, liittää meidät kristilliseen seurakuntaan, Jumalan perheväen joukkoon. Elämä kristittynä alkaa kasteesta.
Kirkossamme kuten muissakin suurimmissa perinteisissä kirkoissa on tapana liittää jo pienet vauvat kirkon jäseniksi kasteessa. Kristittynä eläminen ei ala vasta jonkun tietoisesti tehdyn uskonratkaisun myötä. Kysymys ei ole ihmisen päätöksestä vaan Jumalan työstä.
Nykyään jotkut eivät tuo lastaan kasteelle ajatellen, että lapsi itse saa sitten aikanaan päättää suhteestaan uskontoon. Vanhemmat joutuvat kuitenkin tekemään lapsen puolesta monia päätöksiä, se kuuluu vanhemmuuteen, vastuuseen. Arvot ja uskonto eivät tee tässä poikkeusta. Vaikka teemmekin omat valintamme aikuisina, emme elä arvojen tai uskonnon suhteen tyhjiössä siihen asti.
Kristinuskossa aina Jeesuksen syntymäkertomuksesta lähtien pieni ja arkinen, jopa halpa on liittynyt kaikkein suurimpaan, arvokkaimpaan ja pyhimpään. Kastevesi on tavallista arkista vettä, ei sitä tarvitse tuoda Jordan-virrasta. Kastemalja voi olla vaikka pesuvati, mihin köyhien maiden kirkoissa joskus joudutaan tyytymään. Pyhyyden kasteeseen tuo Jumalan Sana ja läsnäolo.
Usein kaste on kuitenkin myös perheen ja suvun juhla, jossa uusi tulokas liittyy myös sukupolvien ketjuun. Perheiden perinteisiin kuuluu joskus arvokkaita esineitä kuten lapselta ja sukupolvelta toiselle siirtyvä kastemekko. Samankaltaiset ajatukset perheen tai suvun perinteistä lienevät olleet mielessä myös kastemaljakilpailun järjestäjillä ja osanottajilla. Sen satoa on lähiviikkoina esillä Tuomiokirkon kryptassa. Itse kasteen merkitystä eivät tuo kuitenkaan esineet vaan arkisen ja pyhän kohtaaminen. Siihen riittää puitteiksi yhtä lailla pesuvati kuin kristallimaljakin.
Seppo Simola on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: