Pääkirjoitus: Arvoisa asiakas
Me kirkon sisärinkiläiset voimme nähdä märkää unta siitä, että kirkko olisi yhteisö, jonka hyväksi kaikki jäsenet yhteisvoimin ponnistelevat.
Kirkon työssä on kuulemma sopimatonta käyttää sanaa asiakas. Ei ole oikein soveliasta myöskään puhua kirkon palveluista. Kirkko ei ole mikään firma, joka myy palveluita, joita asiakas sitten ostaa tai ei osta. Puhe kirkon palveluiden markkinoinnista on vielä tätäkin syntisempää puuhaa. Kirkko on yhteisö, jota jäsenet yhdessä rakentavat. He eivät ole mitään toiminnan kohteita, objekteja, vaan varsinaisia toimijoita, subjekteja.
Periaatteessa kaunis ajatus. Todellisuutta se ei kuitenkaan vastaa, ei ainakaan Helsingissä. Tästä hyvä mittari on äänestysinto. Seurakuntavaaleissa 11,3 prosenttia vaivautui edes äänestämään. Se joukko, joka aktiivisesti omilla toimillaan, teoillaan ja tahdollaan seurakuntayhteisöä rakentaa on vielä paljon pienempi.
Me kirkon sisärinkiläiset voimme nähdä märkää unta siitä, että kirkko olisi yhteisö, jonka hyväksi kaikki jäsenet yhteisvoimin ponnistelevat. Toiveistamme huolimatta suurimmalla osalla ihmisistä on kirkkoon suhde, joka ainakin muistuttaa asiakkuutta. He maksavat kirkollisveronsa, jos katsovat, että saavat kirkolta jotain tai ainakin kannattavat sitä hyvää työtä, mitä kirkko tekee.
Voimme olla puhumatta asiakkaista ja palveluista tai keksiä näille erilaisia kiertoilmaisuja. Itse asiaa se ei muuta. Iso kysymys on se, pidämmekö näitä asiakkaiksi itsensä kokevia yhtä arvokkaina seurakunnan jäseninä kuin innokkaasti seurakunnan toiminnassa pyöriviä. Arvostammeko näitä ihmisiä, heidän tapaansa suhtautua kirkkoon ja heidän kenties hyvinkin heikkoa ja haurasta uskoaan?
Pahimmillaan ajattelu, jonka mukaan kirkko on vain yhteen kokoontuvien kristittyjen yhteisö, johtaa siihen, että alamme pitää oikeina kristittyinä vain seurakunta-aktiiveja. Alamme puhua ydin- ja etäseurakuntalaisista, joista aitoja ovat vain ensimmäiset. Käytännössä näiden ”ydinseurakuntalaisten” palvelemiseen käytetään huomattavan suuri määrä kirkon varoista, jotka maksavat enimmiltään nämä ”etäseurakuntalaiset”.
Arvoisa asiakas, hyvä seurakunnan maksava jäsen. Kiitos, että panoksellasi tuet kirkkoa ja sen työtä. Toivon, että voisimme parantaa kirkon palveluja niin, että sinäkin voisit elää yhä syvemmässä rauhassa itsesi, lähimmäisesi ja Jumalasi kanssa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: