Pääkirjoitus: Avaimet käteen
Luottamuselinten ja luottamushenkilöiden profiili on nousussa Helsingissä
Meilahden seurakunnassa on päätetty antaa kaikille seurakuntaneuvoston jäsenille avaimet seurakunnan toimitiloihin. Oikein. Tilat ovat seurakuntalaisten yhteistä omaisuutta. Vaaleilla valitut luottamushenkilöt edustavat seurakuntalaisia. Juuri heidän pitää olla isäntiä omassa talossaan.
Paavalin seurakuntaneuvosto on päättänyt valita itse seuraavan kirkkoherran eikä mennä vanhan kaavan mukaiseen papinvaaliin. Oikein. Ajatus, että kansa saa vaaleilla valita kirkkoherransa on kaunis, mutta ainakin kaupunkioloissa käytäntö on ajanut kauniin ajatuksen ohi. Äänestysprosentit ovat pienet. Satunnaiset, viranhoidon kannalta toisarvoiset seikat saattavat ratkaista vaalin. Luottamushenkilöt pystyvät paremmin ja syvällisemmin arvioimaan hakijoiden kykyä hoitaa tehtäväänsä.
Koko Helsingin kirkollinen johto kokoontui viime viikolla Tuomiokirkon kryptaan pohtimaan kirkon tulevaisuutta ja seurustelemaan vapaamuotoisesti keskenään. Mukaan oli kutsuttu sekä valitut luottamushenkilöt eli kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvostojen jäsenet että piispa, kirkkoherrat ja virkamiesjohto. Useimmat myös noudattivat kutsua. Hyvä näin.
Kryptan kokoontumisessa vallitsi hyväntuulinen, joviaali tunnelma. Hyvä näin. Kirkolla on tässä kaupungissa edessä isot haasteet ja suoraan sanoen suuria ongelmiakin itsensä ja ympäristönsä kanssa. Mutta synkkyyteen ei vajota eikä ole syytäkään. Meillä on valtavasti voimaa ja monipuolista osaamista sekä luottamushenkilö- että työntekijäkunnassa. Yhdessä me teemme tästä kirkon, joka tuottaa entistä paremmin henkistä ja hengellistä lisäarvoa helsinkiläisille.
Monet luottamushenkilöt muuallakin kuin seurakunnissa ovat turhautuneita, kun tuntevat itsensä kumileimasimiksi, jotka vain vahvistavat virkamiesten valmistelemat päätökset. Asioiden hyvästä valmistelusta ei pidä tinkiä. Siihen voi kyllä sisällyttää myös vuorovaikutuksen luottamushenkilöiden kanssa. Tällaistakin etsitään suuremmalla ponnella Helsingin kirkossa nyt.
Viime kädessä vallan avaimet ovat luottamushenkilöiden itsensä käsissä. Valtaa ei ole sillä, joka ei sitä itse ota. Muuten, olen sitä mieltä, että seurakuntaneuvostoissa puhetta pitäisi johtaa valitun luottamushenkilön eikä kirkkoherran.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: