Pääkirjoitus: Eläkettä odotellessa

Pääkirjoitus: Eläkettä odotellessa

Eläkeratkaisun synty on syksyn suuri uutinen kotimaassa. Uutinen se on myös meille jokaiselle, jotka olemme pitkään arvuutelleet sitä, milloin – jos koskaan – pääsemme eläkkeelle.

Eläkeiän siirtyminen ensin 65 vuoteen ja sitten elinajan­odotteen myötä yhä kauemmaksi on kansantalouden kannalta tärkeää. Jotta uudistus onnistuu ja kansantalouden kestävyysvaje oikeasti pienenee, pitää kuitenkin pystyä puuttumaan myös ihmisten kestävyysvajeeseen.

Jos ihmisillä ei ole töitä eikä terveyttä, kestävyysvaje ei pienene, vaan kasvaa. Avaimet ovat työelämässä, jossa kierrokset tuntuvat vain kasvavan vuodesta toiseen: tuottavuutta revitään jaksamisen kustannuksella. Samaan aikaan meillä on iso joukko ihmisiä, myös korkeasti koulutettuja, jotka ovat työtä vailla.

Akavan vaatimus viimeisten vuosien palkan kartuttavasta vaikutuksesta eläkkeeseen on ristiriidassa nykyisen työelämän kanssa. Korkeinta palkkaa ei pätkätöiden yleistyessä enää akateemisissakaan ammateissa automaattisesti saada työuran lopussa.

Itse asiassa kestävyysvajeen paikkaamiseksi ei riitä, että työelämässä otetaan nykyistä paremmin huomioon työntekijöiden jaksaminen. Moni ihminen syrjäytyy työelämästä jo kauan ennen sinne tuloaan. Jos päättäjät haluavat, että työtä painetaan täysillä vielä seitsemänkymppisinä, pitää huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Kestävyysvajetta ei voi parantaa vain tarkkailemalla laskennallista elinajanodotetta, vaan huolehtimalla ihmisten tervey­destä. Olisi myös hyvä, jos ikäsyrjintään puututtaisiin. Jos ihmisiä siirretään yli viisikymppisinä pysyvästi työttömiksi, ei kestävyysvaje siitä pienene.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: